tiistai 27. joulukuuta 2011

Nega

... tai eihän sitä tarvinnut edes testata. KP 25 vai 26 ja vuoto alkoi. Kysynpähän vaan että mitä vittua? "Vähän" liian aikaseen mulle toi vuoto. Oletettavissa oli hanojen aukeeminen siinä ehkä 31.12. 

No näinpä tällä kertaa, klinikka kiinni ja jatkosuunnitelmaa ei täten voi oikein tehdä, ja ei varmaan ole edes varaa kun lääkäri ei kuulemma voinut viime käynnillä kirjoittaa reseptejä että olisin saanut ne tämän vuoden puolella haettua lääkekattoon.

Ahdistaa, vituttaa ja tuntuu että kaikki on taas niin helvetin paskaa.  

MUOKS! Ja älkää rakkaat kanssasisaret koskaan uskoko mitään lämpöjenmittailu-huttua. Lämmöt on yhä edelleen normaalia korkeammalla vaikka tavara vuotaa kuin viimeistä päivää.... :D

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulurauhaa

Rauhallista joulunaikaa kaikille!

Palataan (plussa?)uutisilla viimeistään uutena vuotena... ;)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Takaisin kehässä

Inssi nro.4 takana päin. Uimareita lähti 58 miljoonaa ja folli oli 20x24mm ja limakalvo sen 14mm. Sormet ja varpaat ristissä että nyt onnistuttaisiin.

Lääkäri keksi uusia kuvioita ja tukilääkkeenä toimii tällä kertaa Gonapeptyl (?) ja kun (ei siis jos) onnistutaan niin plussasta eteenpäin Primaspania ja Lugesteronia. 

Tauko on ollut paikallaan. Vieläkin plussauutiset ahdistaa, siitä en ole mihinkään päässyt mutta oma mieli on levollisempi. 

tiistai 2. elokuuta 2011

Loma jatkuu

.. tai no en kyllä vielä tänä kesänä ole lomailla edes ehtinyt. Parin viikon päästä sitten lähtö pariksi viikoksi lämpimään, vaikka eipä tuo kylmä täällä Suomessakaan vissiin ole ;)

Jatkohoitoja ei ole suunnitteilla, ja blogin jatkokin on... hakusessa. Ei oikein ole mitään mistä kirjoittaa.

Hyvää jatkoa vaan kaikille tähän asti mukana kulkeneille!

torstai 16. kesäkuuta 2011

Loma

Selailin tuossa seuraamiani blogeja ja totesin että oikeastaan kaikki seurattavat ovat raskaana. Alkoi ehkä semisti ahdistaa..

Ja sitten selailin muita blogeja joita käyn silloin tällöin katselemassa ja kävi vituttamaan. Nillitys kaikesta mahdollisesta "vaivasta", esim. siitä että ei voikkaan vetää pers'kännejä juhannuksena. Joo, muakin ottais varmaan tosi paljon otsalohkoon olla raskaana ja kun ei voiskaan ryypätä... Prkl.

Siksipä päätinkin, että koska omat hoidotkin lomailee ties kuin kauan lähden lomalle minäkin ja sitä myötä tämä blogikin. 

Mukavaa kesää kaikille ( paitsi niille nillittäjille ;) ) !!!! :D

EDIT: Ja ettei kukaan nyt suotta pahoita mieltään, niin jos nämä "nillittäjät" olisi sellaisia joiden blogeja seurailen enemmänkin niin kommentoisin kyllä suoraan että nytkyllävituttaanääsuntekstisminähäivyntakavasemmalle-litanian. Elekee ottako niin herkästi :)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Tarkastelua

Tänään oli kauan odotettu jälkitarkastus. Ja tintididiididii!!! Värkki voi hyvin :D

No juu, ei se lääkäri ehkä ihan noilla sanoilla sitä ilmaissut. Verikokeessa kävin hcg-arvoa mittauttamassa reilu viikko sitten, mutta tulosta ei ikinä saatu koska terveyskeskus hävitti sen näytteen. Ultrassa kaikki oli kunnossa, ei raskausmateriaalia ja limakalvokin ohentunut ja oli vain 4mm. Olen viettänyt muutamia unettomia öitä sillä yksi tuttavani pelotteli minua joskus sillä että munasoluni loppuisi pian koska ollaan käyty näissä hormoniavusteisissa hoidoissa.. Kysyin lääkäriltä sitä että mitenkä asia on, niin lääkäri kertoi että siitä ei ole vaaraa ainakaan seuraavaan 15 vuoteen minun kohdalla. Eli jotain hyvääkin siis :) Pco ei ole kyllä mihinkään suuntaan parantunut/huonontunut. Munarakkuloita näkyi molemmilla puolilla noin 15kpl.

Puhuttiin jatkostakin, ivf:stä yms. Meidän ei kuulemma kannata ainakaan ivf:ää suunnitella, sillä pienillä hormoniannoksilla saadaan yleensä se 1-2 solua, ja jos annosta nostettaisiin yhtään isommaksi lääkärini sanoi että on erittäin todennäköistä että soluja kasvaisi ainakin se 50kpl ja sen jälkeen oltaisiin sairaalassa. Saappa nähdä mitä se syksy tuo tullessaan, mutta nyt alkaa "vauvantekoloma". Spontaania seksiä ilman ovulaatiotestejä ja kalenterin kyttäystä... Jee!!!!!! ;)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kesäsuunnitelmia

Matka varattu, varausmaksu maksettu. Elokuuksi ruinattu lomaa pari viikkoa töistä.

Huomenna vauvavieraita. Mies kertoi jo etukäteen että ei halua ottaa vauvaa syliin, ihmettelin sitä siinä kunnes mies totesi " Kun ensimmäistä kertaa pidän ihan pientä vauvaa sylissä, se tulee olemaan meidän vauva." Aika liikkis se on, aina välillä :D

You are the only one for me
Year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the one...


Pitäis käydä mittauttamassa toi hcg-tasokin. Tuloksissa kestää kuitenkin se viikko ja tässä kaupungissa kannattaa aina varata mielellään vielä enemmän aikaa. Viimeksi tökkivät molemmat käsivarsien taipeet ja kämmenselät kun ei meinannut irrota verta sitten millään. Ja sitten kun sitä irtos, niin hoitaja lykkäs putkeen väärän korkin ja joutui uusimaan koko rumban vielä uudelleen. Jee...

Onneks huomenna on vapaapäivä.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Lätinää

En oikein edes tiedä mistä alottaa ja kirjottaa. Ja silti päässä on miljoonia ajatuksia ja hajatuksia.

Oon miettiny monesti nyt lähiaikoina sitä, että mä en osaa kuvitella meille vauvaa. Tuo kuullosti ehkä vähän väärältä, en tarkota ettenkö osais kuvitella meitä isänä ja äitinä vaan sitä että en sillä tavalla "sieluni silmin" nää sitä tilannetta. En usko kuitenkaan että se tarkottaisi mitään. Pahaa ainakaan.

Oon ollut viime päivät ihan kauhean rauhallinen, en oo epätoivonen. Sellanen reilu vuosi sitten koettu ylitse vyöryvä suru-osio on puuttunu tästä raskaudesta ja keskeytyksestä kokonaan. Sen yhden ainoan illan kun saatiin tietää että erittäin todennäköisesti kyseessä on tuulimunaraskaus istuin, itkin, raivosin ja kirosin kaikki alimpaan helvettiin. Mä en oikeasti tiedä mistä tollanen rauha on tullut. Tietysti mietin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja jännitän jälkitarkastusta, mutta silti olo on ihmeen hyvä. 

Töissä tunnelma on jotenkin nihkeä, luulisin että eräs työtoverini odottaa neljättä lastaan ja on siksi käyttäytynyt minua kohtaan tosi oudosti viimeiset viikot. Kun töissä varmaan jokainen tietää tämän meidän tilanteen. En tiedä silti miksi tuo työtoveri olisi niin hönö että välttelisi minua vain tuosta syystä, sillä tuleehan raskaus joka tapauksessa minunkin tietooni jossain vaiheessa.... Tiedäppä häntä. Olkoon omissa oloissaan, enpä tuolla työpaikalla muutenkaan niin hirveästi kenekään kanssa kaveeraa.

Toinen jännitysmomentti ensi viikossa on se että meille tulee vieraita. Vauvavieraita. Ihan pienen pieni vauva ja vähän isompi taapero. Toisaalta on ihanaa nähdä vanhoja ystäviä ja heidän jälkikasvuaan, mutta myönnän että toisaalta kun ajattelen asiaa alkaa hieman rintaa puristaa.

Vauvavieraista puheen ollen, puhuttiin juuri miehen kanssa siitä että entäs jos se vauva itkee ja huutaa ihan koko ajan samalla tavalla kuin meidän naapurin vauva.... Katsottiin toisiamme ja revettiin nauruun. Molemmilla oli nimittäin sama ajatus päällimmäisenä. Miehen sanoin "kyllähän se nyt vituttas". Meillä on vissiin jotenkin kieroutunut huumorintaju kun naureskellaan tollaselle mehalutaanlapsienemmänkunmitäänmuutamailmassamuttakyllätoistenvauvojenjalapsienjatkuvahuutovituttaa-läpälle.

Päättömän vuodatuksen loppuun vielä tunnustus. Tuli työviikko päätettyä lähibaariin ,enkä muuten varmaan muistanut että edellisestä tuopista on kulunut jo hyvä tovi eikä sitä kannattaisi ihan kaksin käsin ottaa. Seuraavan päivän tukkakipu ja pöntön halailu kyllä muistutti taas siitä että ehkä tuo kuppilassa juokseminen ei oo enää mun juttu. Oli ehkä joskus vuosia sitten, sillon sitä vielä jaksoi. Nyt menee vähintään koko viikonloppu yhdestä illasta toipuessa.

Toivottavasti kesä tuo tullessaan mukavia asioita ja hyviä uutisia. Toivossa on hyvä elää....

torstai 26. toukokuuta 2011

Katki poikki väsymyksestä, siks ei tännekkään oo jaksanu taas mitään kirjotella.
Töissä käynti kyl vie kaikki voimat, onneks ei oo enää kun pari päivää ja sit olis viikonloppu vapaata.

Jälkivuoto vaan jatkuu ja äkkinäisiä liikkeitä pitää vältellä (tosin muistan tän aina vasta kun pomppaan ylös tuolilta tms.), koska sillon vihloo ja repii niin että joutuu taittumaan kaksin kerroin.  Reilu pari viikkoa vielä ja sitten olis jälkitarkastus.

Eipä kai tässä muuta kun...

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Ohi?

Ei menny taaskaan niin kun piti. Eritevarotus!!!!

Olin sairaslomalla ma-ke ja mies kanssa, kun sen piti olla mulle seurana kotona kun maanantaina lyötiin taas Cytotecia 4kpl ja ooteltiin josko se istukan pala sieltä tulis. No ei tullu. Helvetin kipeetä vaan teki. Sain nukuttua muutaman tunnin ma-ti yönä  ja eipä tuota tiistaina aamusta mitään tapahtunu. Komensin sitten miehen kauppaan, ja itse lähdin vessaan (siis ihan normitarpeille olevinaan) ja sitten alkokin tapahtua.

Verta alko tulla lorisemalla pönttöön, sitten taas alko supistamaan. Mietin että saisinko jotenkin haettua puhelimen ja soitettua miehelle että tulee takasin. Sit tuntu että tulee jotain isompaa ulos, ja niin tulikin. Ja taas verta. Verta ja verta. Helvetisti verta. Siihenpä se muistikuva katkee. Mies oli tullu kotiin ja mä olin pötköttäny vessassa taju kankaalla. Onneks ei kolahtanu nuppi mihinkään eikä muutakaan vauriota tullu. Ukko oli jo soittamassa ambulanssia, mä en antanu. Oon just niitä tyyppejä että sairaalaan mennään vaan pää kainalossa...

Tänä aamuna sitten taas polille näytille. Ja kyllä. Sieltä on tullu kaikki pihalle. Tai no joku 6mm köntsä ehkä on vielä tai sit se on vaan limakalvoa, mutta tulossa kuitenkin jo pois sieltä. Hcg-arvo oli vielä 796, mutta sekin on hyvin laskusuunnassa. Kolmen viikon päästä katotaan taas. Ja omalle klinikalle kesäkuun puolessa välissä jälkitarkastukseen.

Huomenna töihin, josko tää paska nyt olis vihdoin ja viimein ohi. 

maanantai 16. toukokuuta 2011

No niinpä hyvinkin

Ei menny taaskaan ihan sillä tavalla kuin piti. Supistukset on jatkunut perjantaista asti, lauantai oli ihan hirveä päivä ja luulin että vähintäänkin kuolen. Aamulla menin polille ja sanoin että ei varmastikkaan oo kaikki ihan hyvin kun sattuu niin saatanasti vieläkin.
Ei kun selälleen pöydälle ja lääkäri ultraamaan, hihkasee hoitajalle että "soita äkkiä se toinen lääkäri paikalle". Iski lievä paniikki... No toinen lääkäri tuli ja värkkäsivät ja ronklasivat ja ultrasivat aikansa kunnes tuomioksi tuli se että istukkaa on jäänyt osa sisuksiin. Tänään vielä Cytotecia naamaan ja jos ei kivut helpota ja vuoto ala hiljentymään tästä tulvasta niin keskiviikkona kaavintaan. VOI VITTU SANON MINÄ! Täytyy tunnustaa että paukut alkaa olla aikalailla loppu, ei muuten yhtään haittais jos näistä helvetin supistuksista olis tulossa joku tuloskin (lapsi) mutta tämmönen turhan takia supistelu pistää kyllä vintin pimeeks....

No jotain hyvääkin kuitenkin... IHANAA LEIJONAT IHANAA!!!!!!! :)

lauantai 14. toukokuuta 2011

Tyhjennys

Jotain hyvää tässä kropassa vissiin on. Kävin eilen kuulemassa uusintaultrassa sen minkä jo tiesinkin, tyhjää täynnä ja pimeetä puolillaan. Mifegyne huuleen polilla ja Cytotecit laukkuun odottamaan sunnuntaita. Ehdinkin olla kotona muutaman tunnin kunnes ajattelin, että saattaa olla että nyt mua ehkä vähän sattuu mahaan... Ja sieltähän sitä alko tulla. Soittelin naistentaudeille, ja sanovat että varmuuden vuoks ottaa huomenna vielä Cytotecit alakautta jos tulee vaan tuhrua ja suun kautta jos vuotaa enemmänkin. 

Pärjäilin eilisen ihan hyvin kauratyynyn avulla, yöllä harkitsin hetken että oisin Panacodia ottanut mutta kipu helpotti jo ennen keittiöön ehtimistä. 

En tiedä oonko jotenkin tunnevammanen vai muuten vaan sekasin, mutta mä vaan odotan että tää olisi jo ohi. Ei tee oikeastaan edes pahaa, ei itketä. Vituttaa lievästi. Ehkä tässä viikon aikana ehti itkut itkeä ja surut surra, mun mielestä vuoden takaseen verrattuna tämä kerta on jotenkin helpompi. Kun siellä tosiaan ei ollut mitään, edes pienen pientä ihmisen alkua.

Kävin eilen polilta lähtiessä labrassa antamassa näytteen, oli ehkä maailman ihanin pieni poika istumassa isänsä kanssa odotusaulassa. Mua kun kutsuttiin nimeltä ja nousin ylös, poika vakavana tokas " Oo varovainen ja älä itke!" :)

Omalta klinikalta soittavat maanantaina kun keskustelevat lääkärin kanssa että millon meen jälkitarkastukseen sinne. Jos sitä lähtis nauttimaan auringosta parvekkeelle. Pidemmälle ei uskalla, jos alkaa vuotaa enemmänkin...

tiistai 10. toukokuuta 2011

Kiitos

Kiitos kaikille ihanista kommenteista, palaan asiaan kunhan tähän tulisi jokin päätös koko hommaan ja jaksaminen riittäisi muuhunkin kuin työntekoon, syömiseen ja nukkumiseen.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Paska viikonloppu

Tänä aamuna tilanne taisi vihdoin iskeä tajuntaan. Heräsin kuudelta ja en voinut olla mitenkään päin, oli pakko nousta ylös kun tuntui että muuten tukehdun. Ajatukset risteili siellä ja täällä. Mietin että vaikka jatkaisimmekin hoitoja ja onnistuisimme heti ensimmäisellä yrittämällä, ei meillä silti olisi vielä vuoden päästäkään vauvaa. 

Mutta mehän ei jatketa. 

Järki sanoo että koska tämä kerta ei ilmeisesti ollut samanlainen kuin edellinen (silloin keskeytynyt keskenmeno, nyt tuulimuna), niin mahdollisuudet vielä onnistuneeseen raskauteen ovat ihan hyvät. Mutta kuka helvetti sitä jaksaa taas vuositolkulla veivata ja pettyä? Uuden raskauden alulle saamisessa meni nyt se 10kk, joten en vaan jaksa pettyä taas miljoonaa kertaa, mahdollisesti raskautua uudelleen ja pettyä taas.

Huomenna töihin. Ei riittäisi voimat siihenkään, mutta on pakko. Joka ikinen sentti ja euro tarvitaan. Olen ollut tuolla paikassa vasta alle kuukauden, joten palkkaa sairaslomapäiviltä en saa. Enää viisi yötä, ultra, lääkkeet ja tyhjennys. Helpottaakohan se sitten? Sen jälkeenkö voin hengittää taas helpommin? Ja milloin helvetissä tämä itsensä ja oman kehon syyttäminen loppuu?

Ehkä mä jaksan. Tai sitten katkean kahtia kuin laho puu. Aika näyttää.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Eipäs kun...

... tuulimuna.

Sikiöpussi ja istukka löytyy, sikiövarjoa ei. Viikko kärvistelyä ja uusi ultra. Sitten tyhjennetään jos/kun (ja ilmeisesti tuo kun on lähempänä todellisuutta tässä tapauksessa) mitään ei vieläkään näy. 

Kyllä vaan jollain on helvetin kieroutunut huumorintaju. Lääkäri kertoi miten positiivisia asioitahan tässä nyt on. Olet raskautunut ja nuori vielä. Ei paljoa lohduttanut.

torstai 5. toukokuuta 2011

Enkeli

Toinen pieni lähtee viikonloppuna sinne missä edellinenkin pieni enkeli on.

5.5.2011 Keskeytynyt keskenmeno vol. 2

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

tiistai 3. toukokuuta 2011

Neuvolaa odotellessa

Huomenna olisi eka neuvolakäynti. Suoraan sanottuna en hirveesti odota kyllä koko käyntiä. Haluaisin vaan ajan sille neuvolalääkärille jotta pääsisi kurkkimaan onko tuolla sisuksissa elämää.

Aloitin vaihteeksi työtkin ja ensimmäisen työpäivän jälkeen kotiin kävellessä vihlaisut alavatsalla oli aika törkeän kovat, yritän aina rauhoitella itseäni että kerran vuotoa ei tule niin pieni se siellä vaan raivaa tilaa itselleen. Heikkoa oloa ei ole vielä tällä viikolla esiintynyt, viime viikolla hävisin kerran tuijotuskilpailun pöntön kanssa. 

Toivottavasti tässä kaupungissa on useampi eri neuvolalääkäri, viimeisimmästä kerrasta jäi nimittäin niin "hyvät" kokemukset että jos neuvolalääkäri osoittautuu samaksi aion kieltäytyä hänen tekemästä ultrasta ja vaatia toista lääkäriä. Viimeksihän reilu vuosi sitten viikolla 10 lääkäri aloittaa koko käynnin sillä että kertoo oman mielipiteensä että hänestä on ihan turha juosta neuvolassa ennen viikkoa 12 kun suurin osa raskauksista keskeytyy viikolla 8. Ultratessaan ja huomatessaan ettei sykettä näy kertoi miten flunssa joka minulla sillä hetkellä oli, oli todennäköisesti yksi syy keskenmenoon ja miksi minun oli pitänyt se hankkia (Siis mitä vittua oikeasti? En ole kyllä ennen kuullut että varsinkaan kuumeeton flunssa aiheuttaisi keskenmenoja ja harvempi kai niitä tarkoituksella hankkii itselleen..). Ultran jälkeen lääkäri kertoi että minun pitää lähteä keskussairaalaan ja voisin mennä sinne vaikka bussilla kun kerroin että autoa ei ole käytössä. Lähetettä sairaalaan kirjottaessa lääkäri juoksi sata kertaa juomassa vettä toisessa huoneessa ja köhimässä kun ne tutkimuksessa käytetyt hanskat häntä niin kovasti yskityttää (arvatkaa kiinnostiko hänen yskänsä siinä vaiheessa?). Kokonaisuudessaan oli niin vittupää lääkäri että en ikinä koskaan milloinkaan halua edes tavata kyseistä henkilöä enää. Nimihän tietenkään ei jäänyt mieleen, toivottavasti neuvolan tiedoissa olisi se jotta voin kertoa jo valmiiksi että kyseisen henkilön luo en mene.

Ahdistuksen kourissa huomista odottaen....

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Loistavaa...

Tai ei sittenkään.

Perjantaista eteenpäin on taas tasasin väliajoin pyyhkiessä tullut keltaista/rusehtavaa limaa. Perjantaina tuli yhtäkkiä sellainen kova kuukautismainen kipuaaltokin. Housuihin asti ei ole tullut mitään, mutta kyllähän tää vähän pistää ihmetyttämään. Yritin soitella terveyskeskukseenkin niin vastaus oli vaan että jos kovasti koskee ota Panadolia, ja voithan sä arjen koittaessa soittaa neuvolaan tai lääkäriin tai jonnekkin. Aha. Kiva.

Ymmärtäisin ton vuodon jos sitä tulis vaan yhdynnän jälkeen, mutta ei. Kyllä sitä muutenkin tulee, tai sit muhun on yhdytty mun huomaamatta :D Olipa paska läppä... Vituttaa odotella ekaa neuvolaa vielä se reilu puoltoista viikkoa ja sitten vielä vaikka kuin kauan neuvolalääkäriä joka ultraa. Noh, näillä kai se on mentävä.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Sekoilua

Vuotoa tai tuhruakaan ei ole näkynyt pariin päivään. Vatsaa kivistää, tissikipu on vissiin loppunu. Ja jotenkin kummasti sitä olettaa että tää kaikki tarkottaa automaattisesti huonoa.

Seuraavassa hetkessä taas uskoo että kaikki on ihan hyvin. Puhuttiin vielä miehen kanssa varhaisultrasta ja iänikuisesta "pitäiskö sit nyt vai ei?"-ongelmasta. Ajattelin soittaa neuvolaan ja kysyä että ultrataanko tässä neuvolassa (olemme muuttaneet sitten edellisen neuvolan) ekalla neuvolalääkäri kerralla vai pitääkö odottaa ekaa ultraa sinne viikolle 12. Saattaa se neuvolan tätikin pitää hieman sekopäänä kun todennäköisesti ilmaisen itseni taas että "millonka se eka ultra on sitten, kun mua ei kiinnosta tulla mitään lätinöitä kuuntelemaan jos ei edes tiedä onko täällä sisuksissa kukaan elossa"... Viime kerralla tuo eka neuvolakäynti oli ainakin ihan hanurista. Lätistään vaan että tiedäthän sinä että ei saa ryypätä eikä käyttää huumeita nytten sitten, eikä ole hyvä jos isä käyttää päihteitä myöskään. No älä perkele, en yhtään tienny...  Ja tätä ja kaikkea muuta turhaa lätinää kesti KAKSI tuntia.

Yksityiselle alkuraskauden ultraan menokaan ei oikein ole hyvä vaihtoehto. Meidän paikkakunnalla siitä saa maksaa kelakorvauksen jälkeen n. 175e. Aika suolanen hinta jos siellä todettas vaan että ei täällä mitään näy. Omalle hoitavalle klinikallekkin tietysti olisi voinut mennä ja hintakin olisi ollut pienempi, mutta mietittiin miehen kanssa sitä että jos kävisi niin huonosti että raskaus ei olisi oikeassa paikassa tms. niin kestääkö pää sitä reilun 100km matkaa julkisilla kotiin? Tuskin.

Hitto kun sitä osais olla vaan niin typerä kun muutama tuttava jotka juosten kusee raskaustestin ja lisää siitä heti kuvat faceen ja julistaa miten nyt tulee vauva. Pitäisköhän yrittää? Tosin ilman tota faceen kuvailua ja julistamista.

Aurinkoista viikonloppua! Toivotaan että tää pään sisäinen myllerryskin tässä laantuu ja elämä iloksi muuttuu! :)

EDIT  klo: 12.33: Turha arpoo enää sitä alkuraskauden ultraa, ensimmäiset vapaat ajat oli kun kyselin lääkärikeskuksista päivää ennen ensimmäistä neuvolaa ja neuvolasta kertovat että varataan heti aika neuvolalääkärille sillon ekalla kerralla joka ultraa jo tod. näk. neuvolakäynnistä seuraavalla viikolla jos ei jo samalla. Repäisykivut alkanu... Yöllä aivastin ja luulin että koko alavatsa räjähti ja erehdyin nousemaan nopeesti ylös tossa äskettäin ja kävelinkin sitten hetken kumarassa kun repäs niin kivasti.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Hullu!

Kyllä sitä ihminen on typerä. Kaupassa käydessä oli pakko ostaa halppistestejä että jos sieltä tuleekin nytten nega. Mieskin pyöritteli päätään vaikka luulis että tässä kuuden vuoden aikana se ois sentään oppinu että tältä naiselta muutama ruuvi on ehkä vuosien varrella tipahtanut...
Kaupasta puolittain juosten kotiin ja vessaan, no. Plussahan se. Pirun vahva viiva, ei mikään haamun tapainenkaan. Voi kun helpotti.Hetkeks.

Tuhruakaan ei ole nyt tullut pariin päivään ja toivottavasti pysyykin näin. Pelkkää kirkasta valkkaria... Tissit on välillä ihan normit ja välillä neuloja täynnä edelleenkin. Kissat tulee syliin ja yrittävät puskea jostain syystä aina etumusta, tuntuu aika veemäiseltä mutta en raski ikinä niitä poiskaan ajaa. Parin viikon päästä täytyy varmaan muutamalle läheiselle jo avautua tilanteesta kun olis eräs keikka tiedossa enkäpä ehkä jaksa lähteä sinne... JOS siis kaikki menee hyvin, ja sitähän tässä toivotaan!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Hajatuksia

Klinikalta todettiin hcg-arvo hyväksi. Eihän se vielä mitään kerro mutta toivotaan että kaikki menee hyvin.
Sieltä tyrkytettiin myös alkuraskauden ultraa ja varasinkin ajan. Mutta... Keskusteltiin miehen kanssa eilen siitä että halutaanko oikeasti mennä sinne. Ei. Enkä halua myöskään käydä missään muualla tuossa ultrassa. Jos mitään kamalia muutoksia ei tapahdu, odotan ihan kiltisti neuvolaa ja ensimmäistä neuvolalääkäriä.  Se varhaisultrakaan kun ei takaa mitään.

Odotetaan ja otetaan rennosti. Ja olokin on ihmeen seesteinen. Ihme.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

HCG-arvo

No nyt ne soitti, ihan liian aikaseen. Ei ollu mies ehtinyt vielä töistä henkiseksi tueksi.

Arvo oli 119. Kysyin että onko se nyt hyvä vai huono, niin hoitaja tokaisi että "Minä en ota kantaa näihin raskausasioihin kun minä en näistä mitään tiedä". Helevetin hyvä homma ja kiitosta vaan. Klinikan soittoaika alkaa yhdeltä. Ehkä sitä sitten selviää enemmän.  Aion pyytää lähetettä vielä sieltä toiseen saman arvon mittaukseen että kävisin täällä kotikaupungissa yksityisellä ensi viikolla.

Voi kun malttaisin pysyä poissa googlesta. Ja kiitos kovasti Ymmyrkäinen tsempistä, ihanaa kun joku on samassa junassa.

Pelko

Tänään pitäisi hoitajan soittaa hcg-arvosta puolen päivän jälkeen. Toivottavasti se tulos on ehtinyt tulla... Jännittää niin perkeleesti että en tiedä uskallanko vastata koko puhelimeen, pakkohan se on. Edelleen ruskeata tuhrua bongattu paperissa silloin tällöin vaikka lupasinkin itselleni etten niitä katsele. Housuun asti ei ole vielä (eikä toivottavasti ikinä) tullut yhtään mitään.

Oireita ei hirveästi ole. Tai onhan sitä kaikenlaista mutta tiedä mikä nyt sitten johtuisi raskaudesta. Pissattaa ja useasti. Välillä hikoilen kun sika ja seuraavana hetkenä paleltaa niin pirusti. Tissikipu on niin aaltoilevaa että välillä vihloo kun olis neuloja täynnä ja sitten ei taas tunnu yhtään miltään.

Kiitos kaikille onnitteluista, toivotaan että onni kantaa tällä kertaa joulukuuhun asti. Taidan laittaa puhelimen laturiin ja heittäytyä pitkäkseni vielä hetkeksi, ällö olo vaivaa mutta veikkaan että se johtuu tuosta jännityksestä.

Palataanhan arvojen kanssa illansuussa!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Mitäs nyt?

Kolme tuntia plussasta ja vessareissu. Paperiin ruskeata tuhrua. Paniikki päälle, terveyskeskukseen ja lähete labraan hcg-arvon mittaukseen. Tulokset tulee keskiviikkona.

Pysy poissa paska vuoto. Kiitos.

No johan on!

Heräsin sitten jo neljältä vaikka herätykseen oli vielä tunteja reilusti. Könysin vessaan, mittasin aamulämmön. Jaaha. 36,4. Tarkastin varmuudeksi että joko menkat on alkanut. Ei.

Kaivoin peilikaapista ystäväni Clearbluen (joka tosin on ollut välillä vähän typerä kaveri) ja annoin palaa. Asetin testin lattialle nenän eteen ja sokeena siinä tuijottelin, ei tuo näkökyky ilman piilareita oikein toimi. Nyt siihen jotain tuli ajattelin ja samalla katsoin että no miks siinä reunassa vieläkin joku vilkuttaa. Nostin testin käteen ja...

"Raskaana" 

En jäänyt viikkonäyttöä paljoa odottamaan kun kirmasin makuuhuoneeseen ja karjasin miehelle että "Susta tulee isä! Ehkä!". Mies meinas saada paskahalvauksen kun luuli kuulemma että joku on murtautunut meille tai jotain muuta vastaavaa.

Ai niin, ja viikkoihin piirtyi 1-2viikkoa. Niin kuin pitikin.

Yritän olla antamatta pelkopeikolle tilaa ja yritän nauttia tästä hetkestä. Josko se olis jo meidän vuoro?

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Mitä helevet.....

Nytköhän tää piina on sitten jo ohitse? Olishan sitä jo kp 22 ja pp 8 tänään. Illalla nukkumaan mennessä vessareissulla satuin jostain syystä vilasemaan paperia ja siinä se oli. Ruskeanpunainen läntti. Ei paljoa naurattanut eikä kyllä nukuttanutkaan enää.

Nyt vielä ei ole lisää mitään näkynyt mutta eipä tuo kellokaan vielä kovin paljoa ole... 

Voi helvetin helvetti.

Tuki ja turva

Viimeinen tuki-Pregnyl tuikattu ja piinistelyfiilikset on iskeny pahasti päälle. Ajatukset ei oikein muussa pyörikkään, voi helvetti.
Yksinäisyys on taas iskenyt myöskin pahasti päälle, tuntuu että kukaan ei oikein ymmärrä. Ei hirveän avoimesti olla kuulutettu hoidoistamme, mutta jotkut lähimmät ihmiset tietää. Minun äidilläni on se olettamus että hoidoista ei ole mitään hyötyä, että ne ovat vain rahastusta. Luonnollisesti kuulemma varmasti onnistuu, kuten hänen tuttavapariskuntansakkin. Hyvää hän varmasti vaan tarkottaa mutta välillä kyllä näyttää punasta jos näistä aiheista ajaudutaan juttelemaan.
Ainoa live-tuttava joka hoidoissa on käynyt (ja jonka hoidot lopetettiin tuloksettomina) ei myöskään ole ollut missään vaiheessa kauhean kannustava vaikka omien sanojensa mukaan on jo täysin sinut sen asian kanssa että heille ei lapsia tule. Alusta asti kun me tutkimuksiin hakeuduttiin on tämä henkilö lähinnä pelotellut kaikista toimenpiteistä kuinka paljon ne sattuu ja jos itse turhautuneena kommentoin jotain negatiivista hoidoista kehottaa hän heti lopettamaan ne kokonaan. Kertoo kuinka minulla varmasti loppuu nyt munasolut kesken kun käydään hoidoissa (?!!!?!) ja sitten meillä ei varmasti ole enää mitään toivoa, myöskin keskenmenon jälkeen kun puhuttiin hän sanoi että turhaa lähteä jatkamaan hoitoja koska uusi keskenmeno tulee aivan varmasti. Välillä on "hieman" hankala ymmärtää tätä ihmistä...
Olen melko varma että pian lähipiirissämme tulee uutisia vauva nro 2:ta eräältä pariskunnalta, enkä tätäkään nyt kauhean innolla odota.


PP7 ja ikävä vihlontakohtaus vatsassa oikealla puolella :(

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kipua

Hirveätä alavatsakipua koko aamu. Ei pystynyt olemaan mitenkään päin. Sattui vaan niin kovasti että vedet valui silmistä. Koko ajan jännittää alkaako se kipu uudelleen kun vähänkin vihlottelee :/

Mitäköhän lienee taas? Ei voi tietää. Tuki-Pregnyl tuli lykättyä eilen aamulla, niin voisi tietenkin olla jotain siitä johtuvaa. Ehkä. 

Mukavaa viikonloppua! Tämä lähtee nyt perinteiseen perjantaihelvettiin ---> Prismaan :D

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Ylös alas

Ei ole näköjään mitenkään päin hyvä tällä rouvalla. Kun vatsaa vihloo niin vituttaa, ja kun sitä ei vihlo niin vituttaa vielä enemmän. On se helppoa.
Sain tänään taas kerran kuulla kun puhuin tuttavani kanssa sen saman, iänikuisen "et sinä voi ymmärtää kun ei sinulla ole lapsia". En oo ihan varma, mut olettasin että savu nous aika näyttävästi korvista. Ja jollei tämä riittäny niin erehdyin lukemaan teksti-tv:ltä uutisen "Aborttia käytetään lähes ehkäisykeinona", vuonna 2009 270:lle naiselle on tehty jo neljäs abortti! Mikä ihme näitä naisia vaivaa? Luulis että hieman miellyttävämpi ehkäisykeino on käyttää kortsua tai sitten napsia pillereitä tai mitä muuta tahansa.Tähän väliin täytyy myöntää että en itsekkään turhan tarkka nuorempana siitä tavarasta ollut mutta sen verran tajusin sentään että en kiehnännyt äijien kanssa ilman ehkäsyä. Ja juu, eihän mikään ehkäsykeino oo sataprosenttinen mutta aika paska tuuri saa olla jos esim. pillerit pettää neljä kertaa elämän aikana.
Menipähän taas aiheen vierestä. No eipä kai sillä niin väliä, vitutus kai tässä aiheena oli ja se varmaan tuli ihan selväks :D
Josko sitä kellistäs tuon ukon petiin ja varmistelis inssiä niin ehkä se ketutuskin siitä häipyy.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Ensimmäinen (ja viimeinen?) inssi

Nyt se on takana päin. Aika voittajafiilis!
Ennen inseminaatiota ultrattiin munasolut ja siellä olikin ylläri vasemmalla puolella. Yks 25 (!!!!!) millinen ja toinen 18mm folli. Irtoavat kuulemma vielä tän iltapäivän aikana. Limakalvokin oli venähtäny 14 milliseksi. Sitten sörkittiin ja törkittiin se ankka (vai mikä se nyt oli) paikalleen ja eihän se miltään kivalta tuntunut, sitten ootin siinä jalat levällään että millonka se tunkee sen katetrin sisuksiin ihan paniikissa. Kunnes lääkäri sanoi katetrin olevan jo sisällä ja että hän parhaillaan ruiskuttaa kohtuun niitä 50 miljoonaa suoraan eteenpäin ryntäilevää uimaria. Ihan helppo toimenpide siis .
Kysyin lääkäriltä siitä että eihän sen inssin jälkeen tarvitse makoilla selällään siinä huoneessa tai ylipäätään niin sanoi että voin vaikka nousta suoraan pois pediltä ja lähteä vaikka ilman housuja hyppimään trampoliinilla eikä ne siittiöt sieltä ulos tule! :D Sillä miehellä on kyllä ihan loistava huumorintaju, saa aina unohtamaan kokonaan sen että tässä sitä maataan selällään ja tutkitaan sun tavaraa.
Nyt sitten parit tuki-Pregnylit nahkaan seuraavan viikon aikana ja sitten huhtikuun alussa päästään testailemaan. Toivottavasti.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Ultrauutisia

Ensimmäinen ja tattadadaa, myöskin viimeinen seurantaultra käyty. Näkymät oli aluksi masentavat... Lääkäri ultrasi oikean puolen. Jotain pari 13mm rääpälettä. Masennuin jo ihan täysin. Vasemmaltapa löytyikin kuitenkin 18mm köllykkä ja limakalvokin oli 6,6mm.
Maanantaina se on, eka inssi. Voi piru kun jännittää.
PS. Ensimmäistä kertaa sitä tuli itkut tirautettua yhdelle munasolulle ultrassa....

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Tilannepäivitys

Piikkejä takana 5, tuntemuksia ei oikein ole. Tai en uskalla luottaa niihin. Välillä vihlottelee sekä oikeelta että vasemmalta, ja varsinkin jos sattuu rakko olemaan suht täynnä tunne on oikein ikävä ja hmm...täysi Vielä muutama yö jännättävää ja sitten tiedetään mitä tapahtuu, tässä on niin järjetöntä stressiä joka suunnalta (joista kaikki liittyy tavalla tai toisella rahaan) että saas nähdä kuin käy.
Piikittely on sujunut oikeastaan ihan hyvin, aineiden sekoittelu ei niinkään. Joutuu säätämään aina useamman minuutin ennenkuin neste on sekoitettu ja ruiskussa. Vähän enemmän tää kirpasee kun Puregon mielestäni, ja polttelee ja kirvelee jonkin aikaa pistoksen jälkeenkin vielä mutta muita sivuoireita ei oo näkyny. Pää on kipeä, mutta en usko että se lääkkeestä johtuu, mulla on aina tässä vaiheessa kun jännätään että kasvaako tuolla sisuksissa mitään hirveitä hedareita.
Loppuviikkoa odotellessa....

torstai 10. maaliskuuta 2011

Vuosipäivä

Tasan vuosi sitten istuin tähän aikaan sairaalassa ja rukoilin että neuvolalääkäri olisi ollut väärässä ja hippusella olisi vielä sykkivä sydän ja kaikki kunnossa. Kivut kertoi kyllä jotain ihan muuta.. Ja niinhän siinä kävi että sairaalalla ultrattiin täysin samanlainen pieni "möykky" jossa ei enää eloa ollut.
Luulin että olisin päästänyt tästä kaikesta irti jo silloin kun laskettu aika koitti, mutta näköjään en. Ei varsinaisesti tunnu enää pahalta, katkeralta ja haikealta vain. Nyt viisaampana (?) luulen että vielä vuosien päästäkin ajattelen ja läpikäyn näitä samoja tunteita kuin tällä hetkellä, vaikka siihen mennessä olisikin itsellä jo oma lapsi vierellä. Eipä kai kukaan ikinä unohda niitä omia enkeleiksi lähteneitä pieniä...
Tästä se alkaa. Uusi alku.
Menopur alkaa mennä tänään sisuksiin 150yksikön annostuksella ja ensi viikolla tarkastetaan kasvu. Ja toivottavasti siellä olisi folli(t) jo kasvanut sen verran isoiksi että päästäisiin itse asiaankin.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Hyvä mieli jatkuu

Sain tänä aamuna tosi yllättävän puhelun josta seuraskin monta onnen hetkeä ja hyvää mieltä riittää varmaan pitkäksi aikaa.Lisäksi Primolutit osottivat jälleen toimivuutensa ja nyt olisi sitten kiertopäivä nro 1. Toivottavasti viimoinen sellainen pitkään aikaan!
Ulkona on harmaata ja synkkää, mutta jotenkin mulla on sellanen tunne et onni olis vihdoin kääntymässä. Kohta aptekkiin hakemaan jo valmiiksi toinen satsi Menopuria, hyvästi rahat!  Ja sitten jokainen laittaa sormet ja varpaat pystyyn että ensi viikolla ultrassa möllissi ainakin yksi loistavan kokoinen suuren suuri folli ja limakalvokin olisi täydellinen!
PS. Täytyy tunnustaa et olen ehkä käyttänyt ystävääni googlea vähän liikaakin viime aikoina ja meillä on otettu päivittäiseen käyttöön niin D- ja B-vitamiinikin, kuin vehnänalkioöljy. Hirveen makuista litkua! Mutta kokeillaan nyt kaikki mahdolliset keinot. Tuo b-vitamiini sisältää tarvittavan määrän myöskin foolihappoa. D-ja B-vitamiinit on mennyt jo reilut pari kuukautta, tämä alkioöljy vasta pari viikkoa, mut ens viikollahan se nähdään onko niillä positiivista vaikutusta vaiko ei!

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Hyvää mieltä

Olen ollut viime ajat hieman maassa. Taas tuli vauvailmotuksia jotka aina tuntuu siltä kun joku tuuppais turpaan. Ja tänä aamuna se näköjään napsahti.
Tuntuu hyvältä. Uskon vielä siihen että me onnistutaan, ehkä jo seuraavasta kerrasta? Olo on hyvä ja levollinen, pitkästä aikaa. En kyllä valita. Seuraavassa hoidossa mietityttää lähinnä tuo kun lääke vaihtuu Puregonista Menopuriin että kuinkahan se tehoaa. Piikitykset aloitetaankin jo näköjään kiertopäivänä kolme ja ultrataan ekan kerran vasta kiertopäivinä 10.-12. Aika pitkä aika mun mielestä kun on kuitenkin ihan uus lääkitys ja tiedetä yhtään miten se vaikuttaa.
Toivotaan et toi vaihto Menopuriin kannattaa, ensimmäinen induktiohan meni niin helposti aikoinaan että söin vaan Femarit ja sitten piikitin Puregonia 3 x 75yksikköä. Viimeisimmässä kierrossahan lykin sitä itseeni jo vissiin 19 x 100 yksikköä, että toivotaan että tuo Menopur saa munikset kasvamaan nopeampaa tahtia.
Tuli käytyä taannoisena viikonloppuna myöskin "nollausreissulla", ensimmäistä kertaa pariin vuoteen tuli kiskaistua myöskin muutama tupakka. Noh, tuskin sillä nyt niin vaikutusta on varsinkaan kun siinä seuraavan päivän darrassa pyöriessä tajusi että ei sitä röökiä kyllä enää kaipaa. Mitä nyt näköjään muutaman tuopillisen jälkeen tuli joku päähänpisto Eikä kyllä yhtään ikävä tule noita baarireissujakaan, voisin olla vaikka loppuelämän ilman. Ihan hirveetä menoa, tai sitten sitä itse on jo niin seniili että ei jaksa

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Ajatuksia

Kyllä menee hermot ton facebookin kanssa. Siellä tulee joka päivä joltain "jipii jipii oon raskaana, kusin just tikkuun ja se näytti positiivista" tai vastaavasti "tässä nyt on tällästa ja tällasta limaa lentäny viimesen päivän aikana, nyt tuli tällästa limaa, ehkä mä synnytän kohta". Voi pyhä perse! Ei kai sinne nyt kaikesta tarvii avautua? Tällaset tapaukset kyl lähtee saman tien uutisvirrasta piiloon.
Sain jopa julkisella puolella teetettyä ilmatteeks noi HIV- ja hepatiittitestit. Säästöä sentään jossakin asiassa. Jäin TAAS työttömäks ja liiton päivärahojakaan ei taida olla jäljellä kun sellaset mukavat 40päivää. Noh, ens viikollahan se menopur vasta pitää ostaa Toivotaan että kierto osuu niin että lääkärikäynnit tulee vasta tuonne maaliskuun alkuun, meillä kun ei ole hirveästi tuota lähisukua tms. joilta lainaillakkaan voi. Tai esim. mun äiti on sitä mieltä että turhaan näihin hoitoihin rahoja käyttää, ilman niitäkin se kuulemma onnistuu kunhan vaan yrittää...
Jännitti ihan äärettömän paljon käydä hakemassa tulokset noista testeistä, vaikka ei kyllä ollu mitään oletusta että niistä jotain olis löytynyt. Alotan Primolutin napsimisen todennäkösesti keskiviikkona, oli sen verran outo tuo viimosin vuoto että aika arvailujen varaan se ensimmäinen kiertopäivä jäi. Nyt vaan positiivisia aatoksia, josko se olis jo meidän vuoro onnistua!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Ihana inssi?

Jaahans, sitä on vaan muutama viikko kulunut "lopetuksesta". Jostain syystä oli pakko tulla tänne kirjottelemaan mitä kaikkea täällä tällä hetkellä tapahtuu.
Eli edellinen hoito oli vielä ovulaation induktio, joissa kasvatus Puregonilla kesti pirun kauan (muistaakseni tökkäsin sen nahkaani 19kertaa ennen Pregnyliä) että lääkäri haluaa vaihtaa lääkettä tuohon Menopuriin. Ja tadaa! Vaihdetaan induktiot inssiin, vaikka miehen simpoissa ei vikaa olekkaan. Viimeisimmässä hoidossa oli tukilääkityksenä Pregnyl 2500yksikköä, neljäntenä ja kahdeksantena päivänä ovulaatiosta. Pidensi reilusti ainakin loppukiertoa. Ensimmäiset tuherrukset tuli pp 13, ja vuoto alkoi reilummin vasta pp(?)19. Tuossa vaiheessa ei kyllä paljoa enää piinailtu vaan toivosta oltiin jo luovuttu tuhruttelujen takia.
Nyt siis edessä on reilu kuukauden tauko, syön Primolutit kp 15-24 ja odottelen sitten vuotoa josta lähdetään inssiin. Pitäisi käydä tartuntatautien poliklinikalla utelemassa josko saisi sitä kautta hoidettua miehelle ja itselle lähetteen HIV- ja hepatiitti-testeihin. Ja toi B-hepatiitti pitäis kai testata jotenkin kaksi kertaa. Ainakin niin lääkäri klinikalla selitti kun puhuttiin puhelimessa.
Kellään kokemusta Menopurista? Onko se piikitys paljon hankalampaa kuin tuon Puregonin tai Pregnylin? Ja tuleeko siinä Menopurin paketissa joku neula vai millä sitä törkitään nahkaan? Lääkäri käski kysyä apteekista josko sieltä neulat saisin, ettei tarvitsisi sen takia reissata klinikalle asti.... Mutta kerran kun kysäisin tuota apteekista niin ei niillä ole kun 2ml ruiskuja ja siihen jotain neuloja tasan yhdenlaisia... Pitänee selvitellä vielä sekin.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Loppu?

En enää yksinkertaisesti jaksa jatkaa tätä pettymysten suoraa. Aika ottaa tauko joka voi kestää joko muutaman kuukauden tai sitten koko loppuelämän, kuka tietää.
Henkisesti tää on ollu viime aikoina niin saatanan rankkaa jostain syystä että paukut on ihan loppu. En ymmärrä mistä revin edes energian töihin ja kaikkeen muuhun mitä arjen pyörittämiseen kuuluu. Sitä siis testaamaan seuraavaksi ja suunta kohti työpaikkaa...

tiistai 11. tammikuuta 2011

Voihan vee

Ei kasvua. Vittu. Uus ultra seuraavan 3 piikin jälkeen,mut odotukset ei oo kovat. Helvetin helvetti!

lauantai 8. tammikuuta 2011

Ultrapäivitys

Folliultrassa näkyi toisella puolen kaksi 10mm ja toisella puolen yksi 8mm solu. Limakalvokin oli 7mm. Ensi viikolla tarkastetaan tilanne, lääkäri sanoi että voidaan tehdä hoito loppuun asti myös kahdella munasolulla koska tämä on jo meidän seitsemäs ovulaation induktio ja tuloksia halutaan tapahtuvaksi. Lääkäri oli oikein mukava, ei ehkä oltu ihan samalla aaltopituudella mutta kyllähän tuolla voi kävästä jos muille lääkäreille ei satu aikoja saamaan.
Maha on mustelmaisempi kuin ikänä ja vielä pitäisi jaksaa tökkiä. Toivotaan nyt että siellä se kaksi kasvaa huikeisiin mittoihin ja ens viikolla päästään irrottelemaan ne ja heiluttelemaan peittoja! En sitten tiedä onko tuossa yhtään parempi mahdollisuus onnistua jos irtoaa kaksi munasolua, toivottavasti....

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Pelkoa

Folliultra lähestyy ja pelko persuuksissa kasvaa. Lääkäri on taas uusi tuttavuus ja googlettelinkin herraa ja kaikki keskustelut mitä löysin ylisti häntä tosi hyväksi tyypiksi, saappa nähdä. Toivotaan jotta näin on.
Oon pohtinu ja vääntäny ja kääntäny et mikä hitto tässä tökkii että onnistumista ei millään tule. Joulukuussa -09 tehtiin aukiolotutkimus, alotettiin Femar ja sitten Puregon ja plussa pärähti tammikuussa -10. Nyt aattelinkin udella lääkäriltä (sikäli mikäli se ei siis ole ihan kuspää ) että onko mahdollista että siellä olisi joko tullut keskenmenon jälkeen joku tukos jonnekkin päin johtimia, tai että siellä on aina ollutkin tukos mikä viimeksi aukesi siinä aukiolotutkimuksessa...? Ja viimeisimmässäkin kierrossa olen ihan varma että ovuloin, kivut oli hirveät (liekkö sekään normaalia?), makasin kaksinkerroin sängyssä ja valitin ääneen. Ja kipukynnys ei yleisesti ottaen ole mikään kamalan alhainen... Ja tissit kipeyty taasen, niinkun aina ovuloidussa kierrossa. Eli jos onnistuminen jää vaan kiinnittymisestä kiinni? Eikös kiinnittymistä tukemaan käytetä ainakin joissain tapauksissa Lugesteronia? Äh, en tiedä. Huomaa että on ollu töissä hiljasempaa ja on ollu LIIKAA aikaa ajatella ja väännellä kaikkea. Hitto, oon valmis vaikka päälläni seisomaan kaks viikkoa jos siitä on jotain hyötyä. Kun vaan onnistuttais.
Oon potenu myös huonoo omatuntoo siitä että vedän Panadolia nyt tasasen tappavaan tahtiin, kun pää on niin pirun kipeä. Kuvittelen että se surkastuttaa mun limakalvoa, ja ei myöskään follit kasva... Samoin syytän itteäni joulukiloista, jotta niitäkin kun tuli niin siksikään follit ei tietenkään kasva ja annosta joudutaan 100yksiköstä lisäämään ainakin johonkin 600yksikköön per päivä. Niinpä niin.
Ei päätä ei häntää (tässäkään) postauksessa, mutta näillä mennään. Jos sitä tekis vielä kuus (????!!!!) tuntia töitä ja lähtis kotio stressaamaan tulevaa.