tiistai 28. joulukuuta 2010

Kyläilyä

Ja niinhän se taas valitettavasti meni että tuttuakin tutumpi täti saapui porhaltaen näin uuden vuoden kunniaksi tänään heti aamusta kylään. Oltiinkin jo päästy niin pitkälle kuin piinapäivään numero 15.
Nyt on paukut aika vähissä niin sanotusti, haluan lapsen enemmän kuin mitään muuta mutta miten nämä jatkuvat pettymykset jaksaa? Tämä tuntuu jo suoranaiselta vittuilulta että ensimmäinen ovulaation induktio ikinä toi mukanaan plussan, ja siitä eteenpäin ollaan negailtu ja vuodettu. Voi perse.
Tulin töihinkin pari tuntia liian aikaisin kun ei huvittanut kotona istua katselemassa miten unelmat taas valuu pois. Ja hiton klinikka kun se aukeaa vasta maanantaina... Sinne soitto on aina saanut jotenkin mielen toiveikkaammaksi, näin ensimmäisenä kiertopäivänäkin. Plussailusta olin jo melko varma (mitä ei vissiin ikinä pitäisi olla), näin pitkälle piinapäivissä ei olla päästy naismuistiin, tissit jatkoi kipuilua tähän aamuun asti ja lämmötkin oli mukavasti koholla 36,9. Noh, nega mikä nega. Ei se siitä muuksi muutu.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Ei vieläkään

Ensimmäinen ultra oli ja meni, tulos : hiton hyvä limakalvo, mutta ei kasvaneita folleja. Toinen ultra oli tänään ja tuloksena sama : helevetin hyvä limakalvo, vaan ei folleja.
Annostusta nostettiin 75 yksiköstä Puregonia, 100 yksikköön Puregonia. Seuraava ultra ensi viikolla. Tähän mennessä olen siis pistellyt jo tota Puregonia 75 x 7 ja siihen tulee sitten päälle vielä 100 x 6... Voihan vee, mikä mun munia vaivaa kun ne ei suostu kasvamaan?  Ihan toivoton olo, flunssakin iski oikein kunnolla, ei kuulu suusta kun pihinää. Eipä tuo ihmekkään ole, kun noina ultrapäivinä on päivällä ollut pituutta ihan kiitettävästi ja väsyneenä ja kylmissään sitä sairastuu helpommin.  Mikä hitsi noita munasarjoja sitten voi vihloa kun ei siellä kerran mitään kehitystä tapahdu? Ottivat jonkun estrogeeni (tms. ) verikokeenkin viimeksi, ja tulokset eivät olleet täksi päiväksi vielä tulleet, sanoi että soittelevat perään tänään jos siinä ilmaantuu jotain uutta ja mullistavaa. En kyllä tiedä mitä siinäkin voisi näkyä? Se että en voikkaan enää ikinä kehitellä hienoja folleja koska olenkin mies????  Blääh, kaikki ihmeellinen jorina pistetään sitten flunssan piikkiin....
Tätä rumbaa nyt kuulemma jatketaan niin kauan annosta pienesti nostamalla kun ne follit suostuu kasvamaan. Voi että kun tajuaisivat typerät munat tsempata ensi viikkoon mennessä.... Yleisesti olo on ollut muutenkin ihan paska, kippasin elämästäni keväällä (kuukaus oman keskenmenon jälkeen) miehen sukulaistytön joka paukautti olevansa raskaana. Ei olla ikinä oltu mitään läheisiä ja ennen kun minä ilmeistyin mieheni elämään ei tämä tyttö pitänyt ikinä mitään yhteyttä mieheeni, muutaman kerran nähtiin parin vuoden sisään ja jotenkin keväällä tuon raskausuutisen jälkeen keitti. Likka tiesi meidän hoidoista/keskenmenosta ja silti onnistui niin hiton tökerösti paukauttamaan omat uutisensa että tuntui kuin joku olisi tunkenut puukon varsi edellä sydämeen. Ilmoitin hänelle ihan ystävällisesti että valitettavasti en pysty tässä tilanteessa olemaan hänen kanssaan tekemisissä (okei, voin joidenkin mielestä olla ihan kusipää mutta tän lapsettomuustaipaleen aikana on oppinut että se olen minä itse josta minun pitää välittää eikä miellyttää kaikkia muita ympärillä olevia) ja tyttö vetäisi siitä herneen niin syvälle jotta. Lähetteli minulle kevään ja kesän aikana tekstiviestejä/sähköposteja/kirjoitteli facebookissa miten lapsellinen ja inhottava ihminen minä olen.. Sitten syksyllä tämä hetkeksi rauhoittui kunnes... Alkoi taas alusta. Siellä se on vieläkin sähköpostiluukussa odottamassa avausta... Taidan deletoida edes avaamatta.
"Minä olen katkera kusipää, kuka teki minusta tälläisen???"....

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Tästä se lähtee

Piikki nro 1 lyöty vatsaan ja jo piikki nro kolmosen jälkeen ultraan perjantaina. Ultra on siks noin aikaseen, kun viimeksi sieltä ei löytynyt kun tod.näk irronnut munasolu seitsemän piikin jälkeen.
Hirveetä kikkailua on vaan tää lääkärikäyntien ja töiden sovittaminen, piikittelyn ja työssäkäynnin sovittaminen ja kaikki. Toivottavasti hermot ei pahasti petä töissä. Lähimmälle esimiehelle on ollut hieman pakko kertoa näistä hommista, toivottavasti se nyt tajuaa antaa mulle omaa tilaa ja aikaa eikä utele koko ajan jotain... Kun en halua mielelläni kertoa positiivisistakaan jutuista kenellekkään. Eikä tarvitsekkaan.
Nyt vaan kaikki toiveet kohti yläkertaa (ja vaikka myös sitä joulupukkia) että tämä kerta on se kerta kun saadaan plussa testiin ja oma nyytti 9kk kuluttua syliin!!!

perjantai 26. marraskuuta 2010

Melkein

Huh, ja näin se olisi taas kiertopäivi numero 1. Ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan olin ihan onnesta soikeana ja hymy huulilla kun tajusin että tämä pirun kroppa tajuaakin toimia. Klinikalta tuli eilen postia, meidän lääkäri jää töistä pois ja lääkäri vaihtuu, sinänsä asia ei haittaa kun uusi lääkärikin on tuttu. Nyt olenkin koko aamun yrittänyt soittaa lääkäriin ultra-aikaa, mutta ovat jossain kokouksessa. Toivottavasti onnistun saamaan aamuajan, töissä on niin kiirus että yhtään ylimäärästä en voisi olla poissa ja työn luonne on sellainen että tunteja ei pysty tekemään sisään tai jälkikäteen, työt on tehtävä juurikin sinä päivänä ja sinä hetkenä kun ne eteen pompsahtaa.
Eilinen oli taas tosi vaikea päivä jotenkin, facebook täynnä mahakuvia, ultrakuvia ja "nyt se mammaloma alko"-tilapäivityksiä. Tuli vähän sellanen olo että onko mun/meidän vuoro ikinä. Tänä päivänä olo taas on hieman parempi, sainhan sentään varmistuksen siitä että en ole mennyt ihan lukkoon/tukkoon ja jotain tuolla kropassa tapahtuu.
Kysymys: Teillä jotka olette piikitelleet ennenkaikkea Puregonia, tai syöneet Primoluttia, onko teiltä lähtenyt hiuksia? Itselläni olen huomannut nyt parin viikon aikana hirvittävää hiustenlähtöä, mietin että vieläkö tässä kaljuksi tulee....
Tästä se lähtee! Ovulaation induktio numero 5 (tahi 6) mitä näitä nyt laskemaan... Ja tästä seuraa sitten kaunis plussa ja kasvava maha ja tietenkin se ihana oma pieni vauva

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Joululahjatoiveita

Primolut kuuri loppu, vuoto puuttuu.... Missä mennään ei ole mitään käsitystä. Kai tämä kroppa on tehnyt totaalisen stopin. Tänä vuonna minulla on vain yksi lahjatoive...

Ei olis paljoa pyydetty, joten saisinko tän rakas Joulupukki? Viime aikoina tullut lueskeltua uusia blogeja ja yhtä en oikein tajua. Miten voi perustaa lapsettomuusblogin jos on vasta yrittänyt lasta pari kuukautta tai lopettanut pillerit tässä kuussa? Ei sillä et olisin jollain lailla katkera (EIPÄ!), itsellä kun sitä yritystä on takana reilut sellaset 3vuotta ja 4kuukautta, ja keskenmenon jälkeen 8kk.
Tässä kirjotuksessa ei ollut nyt päätä ei häntää, mut väliäkö hällä

tiistai 9. marraskuuta 2010

Kadonneen munan metsästys

Folliultrassa 7 x 75IU pistoksen jälkeen limakalvo oli täydellinen, mutta kas. Ei yhden yhtä munaa. Lääkäri tutki ja väänti ja testaili ja totesi että munasolu on sitten varmaan yksinään jo irronnut.
No, eipä ollut. Tai ainakaan vuotoa ei kuulu ja näillä päivillä pitäisi testin näyttää jo plussa tai olisi pitänyt näyttää jo ajat sitten. Aamulla testiin piirtyi kuitenkin tuo tuttua tutumpi "Ei raskaana". Siis mitä helvettiä tämä kroppa nyt pelleilee? Ai en edes piikeillä onnistu kasvattamaan enää yhden yhtä munaa? Olen niin vittuuntunut ja väsynyt tähän. Oma olo on syyllinen, mies niin toivoo sitä vauvaa (tietysti minäkin) ja aina kun tuloksena on nega alkaa omat ajatukset kiertää sitä että mitä jos... En koskaan enää onnistu raskatumaan? Pitäisikö minun "päästää" mies jatkamaan elämää ja saada mahdollisuus lapseen jonkun muun kanssa? Vika on kuitenkin yksin ja ainoastaan minussa, vaikka ei mies niin kuulemma ajattelekkaan.
Itkupotkuraivarit! Odottelen soittoa klinikalta että mitäs nyt, käynnistelläänkö menkkoja primolutin avulla? Vai menenkö turhaan sinne taas ultrattavaksi ja maksan siitä iloisia summia? Vai unohdetaanko koko paska kun olen tälläinen maho....  Tuo klinikkakin on alkanut kyrsiä, se on niin pieni, niin nytkin hoitaja sanoi että tiedustelee tilannetta ja jatkoa lääkäriltä ja soittelee joko tänään, tai huomenna. Tajuan että siellä on muitakin asiakkaita, mutta minusta ei näin saisi epätietoisuuteen jättää useaksi päiväksi roikkumaan.
Pyh, siinäpä nillitystä näin tiistaipäivään! Kiitos ja heips!

perjantai 22. lokakuuta 2010

Tyhjää täynnä ja pimeätä puolillaan

... nimittäin pääkoppa. Ei oo ollu tännekkään hirveesti kirjoteltavaa, ultrat on varattu, puregonia piikitelty ja rumba jatkuu. Niistä tarkemmin ehkä joku kaunis päivä, nyt ajattelin laittaa bloggailun hetkeksi tauolle. Olo on itsellä paljon helpompi kun ei tarvitse vatvoa lapsettomuutta joka päivä päässään.
Voin tulla tänne jo huomenna nillittämään taas jotain, niinhän ne tunteet tuppaa vaihtelemaan. Mutta jos en tule, niin kaikkea hyvää ja plussatuulia kaikille teille muillekkin ja toivotaan että meidänkin tarina vielä saa onnellisen päätöksen

maanantai 18. lokakuuta 2010

Toivuttu

Pettymyksestä on toivuttu, joten kuten. Ensimmäistä kertaa melkeinpä vuoteen otin sellaiset naiselliset perseet että en kyennyt eilen kun makaamaan sohvalla ja juomaan limsaa. Ja ehkä välillä myös kävin hiukan halailemassa posliinia.
Täytyy myöntää kyllä että teki hyvää näin pitkästä aikaa, mutta ei toisaalta yhtään tule ikäväkään tällaisia reissuja sitten joskus kun ehkä toivottavasti onnistuu raskautumaan.
Huomenna se taas alkaa, Puregonia vatsaan ja uutta putkeen. Olen miettinyt josko ois pitänyt yhden kierron taukoakin, mutta en kyllä ainakaan vielä ole valmis siihen. Ja kaikista parasta tässä tulevassa kierrossa on, että sain ajan tällä kertaa niin ihanalle lääkärille että!
Taas on todistettu että monikaan ei tajua näistä lapsettomuushoidoista yhtään mitään. Avauduin olutpöhnissäni yhdelle tuttavalle että käydään näissä ja ollaan käyty jos vuosi ja sitä ennen yritetty monta vuotta, niin tämä likka totes että heilläkin raskautuminen oli vaikeeta. Ensimmäistä kun tehtiin niin kuulemma onnistu vasta toisella yrittämällä ja nyt tämä mitä hän odottaa onnistu vasta kolmannella! Hui kauheeta sentään....

perjantai 15. lokakuuta 2010

Vittusaatana!

Menkat alko. Ei muuta. Vituttaa niin paljon että kukaan ei tiedä. Perkele.

torstai 14. lokakuuta 2010

Sieltä se tulee, vai tuleeko?

Juu, eli olen tässä nyt ollu lauantaista asti ihan varma että meillä olisi tärpännyt. On vihlonut ja nippailut ja tuntunut juurikin samalta kun silloin ensimmäisellä kerralla kun onnistuimme. Tissikipukin muuttui viikonlopun aikana siitä Pregnylin jälkeisestä jomotuksesta sellaiseksi kuin tissit olisi täynnä neuloja. Mutta ei, nyt on kaikki fiilingit ohi ja alavatsa muistuttaa siitä mikä lähestyy. VUOTO!
Voi perkele. Tullaanpahan sitten tänään tai huomenna kovaa ja korkeelta alas, mutta liputan nyt jumaleissön vielä loppuun asti sen puolesta että tärppi olisi käynyt. Testipäiväksi on sovittu miehen kanssa ensi tiistai jos sitä ennen ei mitään kuulu. Toivotaan siis tätä.
Kävi kuin kävi, niin viimestään ensi viikolla tämäkin rouva palaa sitten vähän aktiivisemmin taas tänne blogimaailmaan!

perjantai 8. lokakuuta 2010

Laskettu aika

..olis huomenna. Kun miettii (ja ei voi olla miettimättä), että mitä kaikkee sitä voiskaan olla nyt tulee niin paha olla että taitaa vielä päästä halailemaan posliiniallasta.
Vittu.
Eipä mulla muuta.
MUOKSMUOKSMUOKS!
Eipä tää päivä toistaseks ainakaan oo ollu niin vaikee kun kuvittelin. Ja päässä soi...

"Lasken onnen ovesta sisään, pyydän olemaan pitkään.
Ja kun saan sen kiinni, en päästä otetta millään..."
-Cheek:Niin hyvin että hävettää-

perjantai 1. lokakuuta 2010

Hiljaisuus

Tänä aamuna lykättiin Pregnyl vatsaan ja peittoja heiluteltiin lääkärin määräyksestä jo illalla, ja samaa linjaa kai se "täytyy" jatkaa
Mutta täällä nyt hiljenee, oon niin tympiintynyt itseeni kun kuuntelen ja tunnustelen ja seuraan joka ikistä inahdusta kropassa aina sen kaks viikkoa, ei jaksa! Nyt otetaan rennosti, tulkoon mitä tulee! Kaikkeni tehnyt olen, muuta en voi.
Palataan bloggailemaan viimestään silloin kahden viikon kuluttua, sen plussan kanssa! Piru vie!

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Munan kasvusuhdanne

Voi kiesus näitä otsikoita... :D
Juu, vasemmalla puolella möllötti 13mm kaveri ja limakalvo oli 8,6mm. Jatkosuunnitelma on että vielä keskiviikko ja torstaiaamuna lykkäsen Puregonia sen 75IU ja perjantaiaamuna Pregnyl. Ja jee! Tällä kertaa ei kuulemma laiteta kun se 5000Pregnyl ja vatsareppuun :)
Nyt vaan mietityttää että ehtiikö tuo 13mm rääpäle muka kasvaa oikeisiin mittoihin. Joka aamu olen tökkinyt Puregonit nahkaan jo kuuden aikaan, niin vissiin lääkäri tarkoitti että siinä klo:10.00 ultrassa ei vielä tämän aamuisen piikin aiheuttamaa kasvua vielä näy.. Ainakaan kokonaan? Tai tiedäppä häntä.
Mutta kuulkaas. Jo oli Yrmyllä toinen asenne, ehkä sillä tosiaan oli vaan huono päivä viime perjantaina, onhan niitä meillä jokaisella. Oon niin fiiliksissä mun kasvaneesta follista jotta! Ehkäpä tämä kerta on just se kerta mistä saadaan reilun pari viikon päästä noihin kaapissa odottaviin Clearbluen testeihin hieno ja komee plussa?:)

lauantai 25. syyskuuta 2010

Onnettomat munat

No eihän siellä näkyny yhden yhtä suurempaa johtofollia. Samanlaista huttua vissiin kaikki munat... Voi vittu. En tiedä itkiskö vai naurasko.
Jatketaan tolla samalla annostuksella tiistaihin asti ja sit ultrataan uudestaan. Ai kun kiva, just kun pääsin sanomaan kuin kiva musta on ravata tuolla junailemassa halki Suomen koko ajan. En saanut ees omalle lääkärille aikaa ja tuo nainen jolla tänään aika oli, oli kyllä pirun yrmy! Ei puhunut oikein mitään, ja vaikka kuin kyseli että mitenkäs se limakalvon paksuus niin ei! Vastausta ei tullu muuta kun että oikein hyvältä se limakalvo näyttää, ois nyt kertonu ne millit niin ei ahdistas ees ihan niin paljon. Eikä se Yrmy puhunu muutenkaan mitään, lykkäs ultra-anturinkin (vai mikä se nyt on...) sisään ihan yllärinä   Nyt pohdinkin kehtaanko soittaa klinikalle että haluun jollekkin muulle kun Yrmylle sen ajan, että ei noi kemiat oikein kohdannu, vai antasko vielä toisen mahdollisuuden.. Jos se vaikka viikonloppuna oppis puhumaan?
Perse! Epätoivo iskee tasasin väliajoin, että ei ne siitä tiistaihin mennessä mihinkään kasva ja sitten toisaalta välillä tuntuu siltä että kyllähän ne voikin kasvaa, kai????
Mutta nyt päivän paras vitsi. Menin ostamaan tota niin paljon kohuttua Reindeer Spotting-dvd:tä. En sit löytänyt sitä mistään kaupassa ja kävin kysäsemässä ja myyjä pisti jonkun harjottelijapojan etsimään sen mulle. Poika kiikutti sen sieltä hyllystä sekunnissa tiskille, kävin maksamaan sitä niin myyjä kysy papereita... Ei oikein ajatus juossu, niin kysäsin eka et ei kai se nyt niin kallis oo et menee yli 50euron ja tarttee paperit esittää? Myyjä siihen että ei toki, mutta kun tämä on K18-elokuva ja sinä et oikein näytä täysi-ikäiseltä.... Kaipa se kohteliaisuutena pitää ottaa, myyjätytöllä tosin kävi oma naama vähän punoittamaan kun katteli mun ajokorttia.....
Palataanhan asiaan viimestään tiistaina, ja kaikki munankasvatusloitsut tähän suuntaan! :)

perjantai 24. syyskuuta 2010

Totuuden hetki

... on huomenna! JAIKS!
Toivon niin kovasti että siellä olis yks tahi kaks munasolua tsempannu, mut usko ei kyl oikein jaksa riittää. Tänäänkin on vielä jotain tuhrua tiputellut ulos päin :(
Mä inhoon tuolla klinikalla ravaamista, joutuu aina säätämään bussilla-junalla-bussilla! Ehkä se helpottaa, kun tää seuraava hoito onnistuu? ;)

maanantai 20. syyskuuta 2010

Piikittelyä

Se ois sitten maaginen kiertopäivä numero viis, ja ensimmäinen Puregon-tökkäys vatsanahassa. Menkat jatkuu vieläkin ja mietinkin että mitenkä helevetissä siellä limakalvot ainakaan vahvistuu kun koko ajanhan niitä ulos tulee? Ennen aina piikittely alkaessa on ollu jo vuotokin loppu, tai ainakin lähes loppu. Nyt lorisee vielä ja huolella.
Kuvittelua tahi ei, jotain juilintaa täällä on jo nyt havaittavissa munasarjojen tienoilla vaikka ekasta tökkäyksestä on vasta viis tuntia. Yleensä oon osannu aika hyvin määritellä ton Puregon-juilinnan kun mun toinen munasarja on jossain ihan muualla missä sen kuuluis olla... Jonkun suonen/suolen alla. Mutta lopetetaanpas tämä oireiden kaivelu. Piinapäivätkin jos onnistuis tällä kertaa sitten vetäsemään (jos sinne asti päästään) ilman tänne joka ikisestä inahduksesta kirjottelua.
Ja hieman Tehareita aamuun!

-Kerro että häntä odotan, unohtaa et saa. Kerro että kerran vielä tie, yhteen meidät vie-
Huomaatteko? Positiivisia aatoksia ja laaleluita! JEEE!!!!

perjantai 17. syyskuuta 2010

Vitutus

Ensin positiivisiin asioihin, vuoto vihdoin alkoi tänään! On vaan hieman outoa, mutta kaipa se lasketaan...

Vitutusta en osaa edes pukea sanoiksi. Yllättäen tämäkin veetutuksen aihe liittyy muihin raskaana oleviin ja perheellisiin. Tällä kertaa en tosin puhu mistään plussakateudesta vaan... Siitä miten helvetissä sellaiset tuttavat jotka saavat lapsen unohtavat kokonaan meidät lapsettomat ja siirtyvät vain omaksi pieneksi piirikseen? Olo tuntuu ihan helvetin kurjalta että jätetään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikka ei jätettäisikään ja pyydettäisiin jonnekkin mukaan se "yks maho lehmä joka ei millään raskaudu", niin koko päivä/ilta/tapaaminen menee vain jotain vauvannutun neulontaohjeita vaihdellen, paskavaippojen sisällöstä jauhaen ja omaa pikku-penaa kehuen. Ymmärtäisin jos nämä ihmiset kuvittelisivat että emme ole vain jostain syystä vielä halunneet lapsia, mutta kun nämä tasan tarkkaan tietävät meidän lapsettomuushoidoista ja muusta paskasta mitä tähän liittyy. Voi helvetti kun olisi lähipiirissä muita hoidoissa käyviä niin kutsuttais aina yks perheellinen illanviettoon ja jauhettaisiin Puregon-kynän ominaisuuksista, neulojen pituuksista ja paksuuksista, ultrassa ravaamisista ja siitä kaikesta muusta "tavaran" levittelystä lääkärissä....

Juu-uuu... Jospa sitten siirrytään taas muihin aiheisiin. Ensi perjantaina on folliultra. Ehdin pistää vain 4x75 IU Puregonia ennen sitä, joten odotukset ei oo kovin korkeella. En tajua miks mulle tyrkytettiin väkisin jo tohon väliin toi ultra kun aiemmin olen kuitenkin syönyt Femareita kp 2-5 ja kp 6 lähtien piikittänyt ainakin 4kertaa ennen ensimmäistä ultraa Puregonia. Ja sen jälkeen yleensä vielä muutamana päivänä tolla samalla annoksella ennen irrotuspiikkiä. Alkaako olla näkyvissä sitten jo rahastamisen makua tuolla klinikalla? Tiedäppä häntä....

torstai 16. syyskuuta 2010

Toimin sittenkin!

Eli Primolutit vissiin ajaa tehtävänsä ja on tujumpaa tavaraa kun Terolut kun eilen illalla alkoi tuhrumaan. Soitin tuossa äsken klinikalle että täytyykö syödä loppuun tuo 10 tabletin kuuri jos tässä kunnon vuoto alkaa niin ei tarvitse... Pitää itseasiassa lopettaa heti kun vuoto alkaa kunnolla kuulemma.
Helpotti suuresti tieto että joku tässä kropassa sentään toimii.
Yöunet on olleet tuon sairaalassa olon jälkeen ihan onnettomia. Nukahdan joskus 23-01 ja pomppaan ylös 04-06... Ei vaan väsytä! Harmi kun ei ole mitään järjellistä tekemistä... Siivotakkaan kun ei viitsi joka päivä

maanantai 13. syyskuuta 2010

Kun sanat ei riitä

Aiemmin olen kitissyt täälläkin tuosta pahasta kateuden peikosta joka iskee toisten plussatessa.. Mutta voi että sitä surun määrää kun näistä muista lapsettomuusblogeista lukee surullisia uutisia.
Tulee väkisinkin aika nolo olo. Miettii miten vähällä itse tähän asti kuitenkin on päässyt ja mitä kaikkea paskaa toiset joutuvat käymään läpi. Tiedän että tälläisia tarinoita ja kokemuksia ei sinänsä voi verrata, mutta kuitenkin. Juurikin luin sen verran pysäyttäviä "uutisia" että ehkä tämä oma valitus ja naukuminen pikkuhiljaa riittää..

torstai 9. syyskuuta 2010

Primoluttia huuleen

Eli hcg-arvo oli alle kolmen ja nyt sain virallisen luvan alkaa vedellä noita tabletteja. Ja nyt kaikki sormet ja varpaat pystyssä että näillä saadaan vuoto aikaseks!
Mä niin toivoin että oisin saanu toisen plussan aikaseks ja vielä pidettyäkin sen ennen ensimmäisen laskettua aikaa, mutta kaikkee mitä toivoo ei todellakaan näköjään saa. Mutta suunta on etiäpäin, kyllä se tästä vielä onnistuu!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Lääkärissä

No, eipä siellä sinänsä mitään selvinnyt. Limakalvo on oikein hyvä (8mm), joten vuodon olisi kyllä pitänyt alkaa. Syytä siihen miksi ei ole alkanut ei ultrassa näkynyt. Ei ole kystia missään päin, eikä merkkejä raskaudesta. Tosin lääkäri sanoi että eipä niitä alkuvaiheessa näkyisikään.
Luin vasta kotimatkalla lääkärin kirjoittamaa tekstiä ja siellä osui silmään tälläinen... "Keskiviivakaiku häivähtää..." Kenelläkään mitään tietoa että mikä kaiku? Ja miks? Googletellu täällä ahkerana likkana, mutta löytänyt oikein mitään järjellistä.
Otettiin multa verikoe siellä josta katotaan hcg, mutta lääkärillekkin sanoin että enpä kyllä oikein usko että siellä nollaa ylemmäs päästään. Ja lääkärikin on tuohon tekstiin kirjoittanut että "S-HCG varmuudeksi, huomenna iltapäivällä soitto, KUN negatiivinen aloittaa Primolut Nor 1tbl/pvä" Huomasittehan ton KUN negatiivinen, ei siis JOS. Et lääkärilläkin vissiin selvät sävelet
En oikeastaan ole edes pettynyt, helpottunut vaan että mitään ikävää ei löytynyt. Ja ehkä tämä näillä tujummilla primoluteilla nyt sitten alkais vuotaa ja pääsis siihen ovulaation induktion vikalle kierrokselle! Ja tää hiton tissikipu vois jo loppua. Valeraskaus päättynyt, ymmärrä ny kroppa jo hyvällä....

maanantai 6. syyskuuta 2010

Lead me out from the dark and kill my pain!

Huomenna olisi sitten mentävä lääkärille tarkastuttamaan tilanne, ei merkkiäkään vuodosta vieläkään. Pelottaa ja surettaa, tässä on tänä vuonna ollut ihan riittämiin vastoinkäymisiä niin pitikö vielä jotain lisää tulla?
Illalla tuli sellainen olo että mitä järkeä tässä koko hommassa enää on? Elämä pyörii vaan lapsettomuuden ympärillä, mitään ei pysty suunnittelemaan (esim. reissuja kaveriporukoiden kanssa) kun sitten kuitenkin viime tipassa joutuu peruuttamaan reissut kun siihen kohtaan sattuukin joku ultra-aika lekurille. Ei sillä, haluan enemmän kuin mitään muuta tulla äidiksi mutta miten ihmeessä tätä toistuvien pettymysten sarjaa jaksaa. Miehelle väläytin että jos pitäisi taukoa vähän aikaa näistä hoitohommista, mies oli kuitenkin sitä mieltä että ei vielä kannata luovuttaa. Enkä varmaan itsekkään olisi taukoon valmis. Tai en tiedä.
Aikaisemmin elättelin vielä toivetta että jos olisinkin jotenkin kummasti luomuna raskautunut, usko siihen kyllä on jo täysin loppunut.
Pitäisiköhän varata aika klinikan psykologille? Jos keskustelu jonkun kanssa auttaisi tätä sekavaa olotilaa. Ne harvat tuttavat joille olemme kertoneet tilanteestamme eivät todellakaan tajua mitään näiden lapsettomuushoitojen päälle, tai sitten heitä ei vaan kiinnosta. Kävimme miehen kanssa myös Simpukka-yhdistyksen tapaamisessa, mutta sekin tuntui ihan väärältä paikalta meille.
Blääh, ehkä se iloks vielä muuttuu. Toivottavasti.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Turhaa lässytystä

Eipä noita kuukautisia ole kuulunut vieläkään, ja tuskinpa kuuluukaan. Tämä on kuitenkin jo kp 32, ja ikinä ei ole näin kauaa kestänyt Teroluttien lopettamisesta vuodon alkuun.
Tosi kiva viikonloppu varmaan tulossa kun miettii ja pohtii vaan koko ajan että mikä on mennyt vikaan. Alavatsa ja nivus(?)kivut on välillä vähän turhankin napakoita ja tissit on niin pirun kipeet. Raskaana en kuitenkaan ole, testattu sekä eilen että tänään. Omassa pienessä (no okei, ei valehdella, isohan tuo lienee) päässä olen kehitellyt teorioita.
Teoria A) Mulla on joku karmiva syöpä tai muu kasvain iskeny vatsaan ja noi kivut johtuu siitä.
Teoria B) Ovulaatio onkin iskenyt (pco:sta ja ovuloimattomuudesta huolimatta) joskus 23.8 jälkeen kun sillä viikolla aloin vuodella sellasta venyvää kirkasta limaa ja se raskaus  ei siis tietystikkään testeissä vielä näkyisi.
Teoria C) Mulla on alkanu vaihdevuodet! Kaksvitosena, ei kai se ny mikään ihme oo?
Teoria D) Tänä vuonna on jo niin paljon paskaa satanu niskaan, että joku on päättäny et pistetääs ton pariskunnan elämää vielä sotkuun ihan huolella ja tuhotaan niiden kaikki lisääntymissuunnitelmat.

Noh, tiistaina tohtorille kylmä hiki otsalla ultrattavaks ja sittenhän sen tietää. Onpahan taas vaan pitkä aika odoteltavaks, onneks sentään mies on vapaalla viikonlopun ja lähtee jopa tohtoriinkin mun kanssa. Vielä kertaakaan oikeastaan näiden hoitojen aikana tämä lapsettomuus ei ole meidän välejä kiristänyt (paitsi kun Puregon-huuruissani olen itkenyt, raivonnut ja huutanut kaikista tosi järkevistä asioista ukolle), mutta nyt on huomattu pienoinen viileneminen tunnelmassa.

PS!  Tänään kaappeja siivotessani kaivoin vanhan äitiyskortin esiin ja ensimmäistä kertaa pollaitkua vääntämättä pystyin katsomaan ultrakuvatkin. Ei sitä koskaan unohda, mutta kyllä se näköjään se tuska ja kipu sydämmessä helpottaa vaikka kaipaus onkin suuren suuri...

torstai 2. syyskuuta 2010

Vuodottomuutta

Ja ei yhä edelleenkään mitään tuhrua, vuotoa, ei mitään. Oireita kyllä on, sattuu ja vihloo selkää ja alavatsaa mutta ei...
Soitin klinikallekkin ja käskivät tehdä raskaustestin (siis miks???? Luomuraskautumisen mahdollisuus on varmaan aika minimaalista luokkaa), ja sen teinkin ja ylläripylläri negahan se. Nyt sitten on ens viikolla aika lääkärille joka kattoo kohdun limakalvon tilanteen että mikä siellä alakerrassa mättää.
Kaikki peukkuja pitelemään että vuoto alkaa nyt viikonlopun aikana viimestään niin välttyy yhdeltä ylimääräseltä lääkärikäynniltä ja toi lompuukki ei ihan hirveästi köyhtyis tän kierron takia. Helvetti että ärsyttää, oon syöny noita Teroluteja kiertoa tasaamassa säännöllisen epäsäännöllisesti 17-vuotiaasta asti ja aina ne on toiminu ihan kuin unelma. Et mikä hitto mun kropassa nyt on vikana

maanantai 30. elokuuta 2010

Ei näy ei kuulu

Missä viipyy vuoto???!!! Teroluteista otin viimosen torstaina ja ei sit minkäänlaista vihjettäkään että olis alkamassa... Voi kettu! Nyt kroppa on tietty menny ihan sekasin eikä noikaan pillerit enää toimi. Blääh.
Kerrankin kun sitä "sukulaista" odottaa kylään niin ei se tule, mut auta armias jos tässä oltas piinailemassa ja toivottas plussaa niin kyllä se sieltä lorahtas...

MUOKS 1.9.2010 :Eikä vieläkään! Mitähän hittoa tämä nyt on. Ei paljoa enää naurata, menee taas hommat ihan vituiks. Sehän nyt ei sinänsä mikään yllätys ole. Ois voinu taas vähän helpommin mennä tää kierron alkukin, niin elämä ei pyöris pelkästään taas vuodon alun/lapsettomuuden ympärillä. Nyt sitä juoksee vessassa koko ajan että jokojokojokojoko....

lauantai 28. elokuuta 2010

Nyt se sitten iski

Eräällä tuttavallani on laskettu aika parin viikon päästä, ja meillä laskettu aika olisi ollut siitä neljän viikon päästä. Jos tämä ahdistus tulevasta lasketusta alkaa jo nyt sen kuusi viikkoa etuajassa niin millasta helvettiähän nämä tulevat viikot tulee olemaan?
Välillä vaan vituttaa ja rankasti, ja välillä on valmis käpertymään sikiöasentoon sänkyyn ja itkupotkuraivari-itkeskelemään vähintäänkin sen seuraavan kuukauden... Enää ei paljon edes tuleva hoitokierros piristä, vissiin totaalinen syysmasis iskenyt.
Takaraivoon iskee ajottain kamala ajatus että onko mahdollista jotta meille ei suoda kuin tuo yksi pieni vauvanalku joka lähti ihan liian aikaisin pois luotamme?

perjantai 27. elokuuta 2010

No oho, unohdin otsikon :D

Kerrankin positiivisia uutisia... Tosin ei kylläkään mitään plussaa....
Keuhkoissa ei näy enää minkäänlaisia varjostumia, joten periaatteessa keuhkokuumeen osilta ollaan selvillä vesillä. Ja tänään napataankin viimoinen terolut naamaan ja odotellaan punaista aaltoa. Aiemmin lähinnä jännitti (kun tää on tosiaan se viimonen ovulaation induktio), mutta nyt ootan oikein innolla että pääsen folliultraan ja tietty toivon että siellä näkyiskin jotain. Asiat on lähiaikoina mennyt sen verran hyvin, että ehkä se meinaa vaan hyvää tälle syksylle! Mieskin sanoi tuossa yks päivä että "Jos tämän vuoden osalta meille olisi jo nämä paskat jutut jaettu ja loppu oliskin pelkkää hyvää".
Toivotaan! :)

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Projekti!

Täälläkkin päätettiin liittyä ensimmäistä kertaa muiden bloggaajien kera yhteiseen "raskautumisprojektiin".
Omat tunteet on sekavat vieläkin tulevasta hoidosta, jotenkin kuitenkin kallistutaan tuonne positiivisuuden puolelle ja mietin vain miten KUN me nyt onnistutaan eikä sitä ainaista jossittelua. Ja näköjään joku on päättänyt että kun sitä paskaa alkaa satamaan niskaan niin pistetään samalla roppakaupalla... Keuhkokuumeeseen vedetyistä antibiooteista muodostui joku mahti hiivatulehdus tavaraan ja apteekin itsehoitotuotteetkaan ei auttaneet, oli lääkärissä käytävä hakemassa järeämpiä aineita. Toivotaan että tämä tällä menee ohi, lääkäri ehti pelotella kuitenkin että on niin ärhäkkä tapaus että voi olla että joudut tulemaan uudelleen vielä näytille. GREAT! Ihan kun tässä viimeisimmän vuoden aikana alakertaa ei olisi jo tarpeeksi värkätty, tuijoteltu ja ronkittu.
Kaikille projektilaisille toivotaan raskauttavaa syksyä! :)

torstai 19. elokuuta 2010

Sairastelua ja kp16?

Meni mönkään tämä elokuun alun hoito sitten ihan kunnolla. Sairastuin keuhkokuumeeseen ja makasin sairaalassa melkein pari viikkoa tipan jatkona...
Noh, nyt sitten on saatu lupa lääkäriltä vaikka vielä antibiootteja yms. syönkin aloittaa myöskin terolut-kuuri (joka alkoikin eilen) jotta saadaan se vuoto tulemaan ja pääsee tökkimään mahanahkaan taas Puregonilla reikiä.
Tämä onkin viimeinen ovulaation induktio meillä ja jännittäähän se että kuinka käy. Kaava on tällä kertaa vähän erilainen, Femareita ei napsita ollenkaan vaan kp 5 lähden tökkäilemään Puregonia... Kelaltakin tuli osaltaan helpottavaa postia, lääkekatto täynnä! Jei! Loppuvuosi mennään sitten halvalla lääkkeiden osalta, toivottavasti kuitenkin tuo jääkaapissa nököttävä Puregon-paketti olisi viimeinen minkä tarvitsee.
Viikko viikolta lähestyvä laskettu aika jännittää jo valmiiksi kovasti, että mitenhän sen kestää... No, se on sen ajan murhe. Nyt vielä keskitytään tästä keuhkopöpöstä paranemiseen ja mietitään muita juttuja myöhemmin.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

What a long and strange trip this has been for me...

Elokuu lähestyy ja klinikat avaa ovensa.
Kesä on mennyt... paskasti. Juuri kun löysin "tasapainon" tän lapsettomuuden aallokon keskellä niin niskaan taas tuli sitä itseään. Eräs tuttava joka tiesi meidän keväisestä keskenmenosta ja kaikista näistä hoitokuvioista päätti aloittaa jonkun käsittämättömän puukon vääntelyn meidän ja varsinkin minun haavassa. Hän siis itse raskautui ja siitä alkoi joku ihmeellinen ja lapsellinen "meilleppä tulee ja teilleppä ei"-tyylinen paskanjauhanta. Eipä siitä sen enempää, menee fiilikset kaikkeen jo pelkästään ajatellessa tuota.
Hirvee stressi on tuosta tulevasta hoidosta kun jotenkin olen päätellyt omassa päässäni että ehkä meille oli tarkotuskin tulla vain tuo yksi ja keskenmennyt raskaus. Lisäksi stressiä ei vähennä lainkaan se, että tämä on viimeinen ovulaation induktio ja sitten pitäisi miettiä millä jatketaan. Lähinnähän tässä raha-asiat stressaa että jos tämä ei onnistukkaan niin miten ihmeessä pystytään menemään muihin hoitoihin minun ollessa vieläkin työttömänä ja silmät ja korvat on jo niin täynnä velkaa että lisälainan ottaminenkaan ei luonnistu.
Me ehdimme ostaa alkukeväällä jo vauvalle vaatetta ja muuta rompetta, muutimme kesänkorvalla ja en halunnut säilöä niitä vaatteita ulkovarastoon kun meillä tuota kaappitilaa on tässä uudessa asunnossa reilusti ja tuuppasin vaatteet yhdelle hyllylle. Siitäkin yksi ystävä oli sitä mieltä että juuri sen takia emme onnistu uudestaan kun tuo kuulemma tuo huonoa onnea... On mulla sitten ystäviä! Mutta vaatteet on ja pysyy. Onpahan jotain edes mistä haaveilla, siis ihan konkreettisesti.
Seurailemistani blogeista on kesän aikana saanut lukea niin iloisia kuin myös surullisia uutisia. Varsinkin niille joilla on ollut lisää vastoinkäymisiä toivoisin niin kovasti että syksy toisi tullessaan mukavia asioita ja uutisia! :)
Olipas taas sekava vuodatus, mutta... Ei kun nokka kohti tulevaa ja toivotaan että syksy toisi myös tänne niitä positiivisia tuulahduksia... ;)

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Perkele!

Ja näin piinapäivästä numero 15 tuli kiertopäivä numero yksi...

Sen kunniaksi pullollinen kuohuviiniä ja nukkumaan.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Odotuksen odotusta...PP2

Hitto. Joka puolelta sataa lisää vauvailmotuksia.
Itsellä on peppu vieläkin hellänä siitä Pregnylistä, mutta toisin kuin edellisellä kerralla jollon lopputuloksena oli nega. Nyt on ollut aika mahtavat ovulaatio(?)kivut, vatsaa pistää/nipistää/kramppaa. Tänä aamuna jopa kävely tuotti vaikeuksia.
Toivotaan että kaksi viivaa pärähtää testiin parin viikon päästä.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Vuoristoratailua

Sitäpä se on, kuten otsikko kertoo.
Taitais olla menossa piinapäivä numero 10, Pregnyl tai mikään muukaan ei näkynyt testissä pari päivää sitten. Voipahan ainakin luottaa plussaan jos nyt menen taas testailemaan ennen aikojani. Tarkotus olisi kyllä testata vasta juhannusaattona, jos on enää mitään testattavaa. Saappa nähdä!
Niin toivoisin että tämä hoito olisi onnistunut, en jaksaisi pettyä taas uudelleen. Oireita en oo kytänny läheskään niin aktiivisesti kun aiemmassa kierrossa, alussa tiristelin kyllä tissejä josko ne ois ollu kipeet mutta ei, meni kyllä varmaan siitä pelkästä pursumisesta kipeeks :D Tosi väsyny oon, mutta se nyt johtuu todennäkösemmin meidän remonttiprojektista ja jatkuvasta maalaamisesta, tapettien repimisestä jne. Ja tissit kutisee ihan kamalasti! Lie vielä joku ihme hyppykuppa iskenyt!
Piinapäivä kakkosen iltana tuli joku ihme kipukohtaus. Tuntu että tungetaan puukkoja tuolta tavarasta ulos ja alamaha oli ihan tulessa. Kramppailin siinä sitten aikani ja mies oli jo ambulanssia soittamassa, onneks sain jonnekkin kramppien väliin huudettua että ei todellakaan mene minnekkään soittamaan ja loppuihan ne sitten vajaan tunnin kuluessa. Luon itteeni toiveita plussasta, sillä edellisellä kierroksella ei tuntunut oikein missään mitään ja negahan se oli.
Mä ärsytän tällä hetkellä tosi paljon itseeni. Lähipiirissä tuli taas vauvauutinen. Neiti 20wee on monen kuukauden yrittämisen jälkeen (kuulemma kolmen) raskaana poikaystävälleen jonka kanssa ollaan oltu yksissä jo puol vuotta! JEE! En oikein osannu koko uutiseen sanoa yhtään mitään, en onnitellutkaan. Tällästäkö se nyt sit on kun painii näiden lapsettomuushoitojen kanssa? Ei oo ilonen kenenkään muun puolesta. Eräs tuttavani joka tietää keskenmenosta, hoidoistamme jne. jaksaa aina toitottaa samaa lausetta " Ei se sulta ole pois jos joku muu saa lapsen". No ei ole ei ja tiedän sen, mutta kyllä se vaan pirun pahalta tuntuu. Lisäksi täytyy tunnustaa että jostain sisimmästäni on kaivautunut joku hirveä ämmä joka satunnaisesti ajattelee että kävisipä sillekkin idiootille oman raskautensa kanssa yhtä paskasti niin tietäisi miltä tuntuu! Hirveetä ja karmeeta edes ajatella noin, mutta välillä en vaan voi sille mitään.
Palataanhan viimestään jussina testin tuloksista ja plussahan se sieltä tulee! Ihan varmasti! Kai! Ehkä????

torstai 3. kesäkuuta 2010

Jännitystä elämään

Se olis Femarit napsittu, viisi Puregon-pistosta nahassa ja ensimmäinen (ja viimonen) ultra takana.
Eilen siis kävin ultrassa, vasemmalta löytyi yksi 16mm johtofolli ja limiskin oli 8,3mm! Lääkärin kanssa säädettiin vielä hieman erilaiseksi tämä kierros verrattuna edelliseen,kun epäilen että Pregnyl 5000IU ei riittänyt irrottamaan munista viimeksi... Pistän vielä tänään ja huomenna Puregonia, ja ovulaatiotesteillä testailen joka aamu kunnes kaksi viivaa näkyy ja sitten pistänkin Pregnyliä 10000IU ja vielä suoraan lihakseen! Arvatkaa vaan jännittääkö? Neula oli ehkä hervottomin mitä ikinä oon nähnyt ja itse sitä en voi pistää niin toivotaan että mies ei ole töissä kun sen tökkäämisen aika on.
Nyt vaan miljoonat peukut pystyyn että onnistutaan!

tiistai 25. toukokuuta 2010

Uutta putkeen

Tänä aamuna menkat päätti sitten alkaa ihan kunnolla. Huomenna uudelleen Femareita nappailemaan ja sitten Puregonia tökkimään, ensi viikolla eka seurantaultra.
Olo olikin mitä loistavin sen kuulemiseen tänä aamuna että eräs kaveri hehkutti mulle että heille tulee miehensä kanssa lapsi. Tämä kaveri vielä tietää tasan tarkkaan meidän hoidoista, yrittämisestä ja keskenmenosta. Ottaa päähän vaan tavattomasti miten se onkin tuo raskautuminen joillekkin niin perkeleen helppoa! Tämäkin kaveri on miehensä kanssa tuntenut jo 3kk, että kyllähän se lapsen aika jo onkin. Tämä sama kaveri ilmoitti että minulla ei ole mitään oikeutta olla katkera toisille heidän raskautumisistaan... Tiedän tiedän että se että muut saavat lapsia ei ole minulta pois, mutta kyllähän minä perkele saan olla katkera jos minusta siltä tuntuu! Samalla tavalla tunsin oloni kun vuoden alussa katselin "raskaana"-tekstiä testissä jotenkin syylliseksi. Että miksi meillä onnistui ensimmäisellä yrityksellä ja tosi monta muuta ihanaa pariskuntaa ei ole onnistunut vuosienkaan jälkeen.
Täällä tuleekin varmaan pidettyä hiljaiseloa pari viikkoa. En halua taas kirjotella ylös kaikkia mahdollisia oireita tai oireettomuutta. Otetaan vastaan vaan kaikki mitä on tulossa!
Ja loppuun vielä hieman angstailua

The only thing I ever wanted, the only thing I ever needed
is my own way - I gotta have it all
I don't want your opinion, I don't need your ideas
stay the fuck out of my face, stay away from me
I am my own god - I do as I please
Pain-Shut Your Mouth

maanantai 24. toukokuuta 2010

Vituiksmän?

Testattu lauantaiaamuna nega, eilen pupuilun jälkeen vaaleanpunaista tarttui paperiin mutta sitä nyt ei parhaimmalla mahdollisella kuvittelullakaan voi vereksi sanoa. Samoin tänään sama homma.
Huomisaamuna klinikalle soittoa jotta mitäs nyt tapahtuu. Alkais nyt edes kunnon vuoto ettei tarvitsisi arpoa. Vituttaa muutenkin ihan tarpeeksi.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Testien suurkuluttaja

Eli testailin keskiviikkona aamulla (pp12) negan herkällä testillä, tänään päivällä elikkäs pp14 ihan puhdas nega.
Soittelin klinikalle sitten jotta mitäs nyt, siellä oli joku uusi hoitaja jota en ole edes tavannut ja sanoi että eipä siinä kyllä sitten oikeastaan ole varmaan mitään ihmeteltävää jos puhtaasti negaa on näyttänyt. Samassa lauseessa totesi kuitenkin että lääkärisi on laittanut tänne testauspäiväksi sunnuntain. Maanantaina käski soitella uudestaan jos ei vuoto ole alkanut.
Toivo elää vielä plussasta, mutta onkohan se nyt edes mahdollista? Kuitenkin tänään tuli se tasan kaksi viikkoa Pregnylin tuikkaamisesta ja jos herkällä testillä ei mitään näytä niin millähän todennäköisyydellä se siitä pärähtäisi plussaksi parissa päivässä...
Ottaa kyllä niin paljon aivoon että voi hemmetti. Menkkakipuja on ollut nyt jo viikon ajan, keskiviikkona mies sai käydä hakemassa minut vessasta kun en pystynyt liikkumaan lainkaan kun vatsa kramppasi niin pahasti. Kai sitä sitten on niin onnesta soikeena niistä "oiresta" mitä itsessään kuvittelee että vuoto pysyttelee poissa jo sen takia... Tulis nyt sit jo jos on tullakseen että ehtii vielä ennen klinikan kesätaukoa uutta yritystä laittamaan.
Huomennakaan jos ei vuoto ala, niin kai se on taas mentävä apteekista testejä hakemaan, mahtaa ne jo ihmetellä että onko tuo eukko ihan sekaisin!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Piinaavaa jännitystä

Tai no juu, itse olen vieläkin kahden vaiheilla että mulla mitään oireita mihinkään suuntaan ole. Piinapäivä 11 jo! Perjantaista asti on nyt tasaisen tappavaan tahtiin tullut hirveitä menkkakramppeja ja mun normilämpö on 36,4 ja nyt se on ollut tasan 37. Eli todennäkösesti menkat alkaa ja tästä pirullisesta helteestä toi lämmönkohoominenkin johtuu
Tänään kolahti postissa tilaamani raskaustestit (positiivista ajattelua että sinne asti päästään), ja nyt mietin että uskaltaiskohan sitä huomisaamuna testata?... Lääkäri käski testailemaan vasta sunnuntaina, mutta jos nyt kuitenkin.. Tai en tiedä. Viimeisen hoidon aikana taisin testata keskiviikkona ja torstaina puhtaat negat ja sunnuntaina plussasin.  Lisäksi lääkärissä oli puhetta että jos nyt vuoto alkaa ennen sunnuntaita niin jatkan normikaavalla että Femarit kp2-6 ja siitä eteenpäin Puregonia. Mutta entä jos vuoto ei alakkaan ja silti negailen? Hitto, on näköjään ollut ihan liikaa aikaa miettiä.
 EDIT: Testattuahan se tuli tänä aamuna ja nega, ihan puhdas. Ei haamunhaamua. Perkele.

torstai 13. toukokuuta 2010

Nyyh blääh ja pyh!

Oireettomalla linjalla jatketaan. Oliskohan se nyt sitten pp 6.
Toivo on silti vielä niin korkealla. Mitenhän siinä sitten käy jos tiputaan kovaa ja korkeelta? On tää sellasta vääntöä näiden hoitojen kanssa. Ei haluis toivoa aina liikoja, mutta toisaalta miks ihmeessä sitten lähteä edes hoitokierrokselle jos on muka niin varma ettei se onnistu?
Ja taisinpa valehdella tuosta oireettomuudesta, hirveitä vatsakipuja oli piinapäivänä numero 3. Ja sen jälkeen sitä onkin tänään niin menkkamaisesti juiluutellut että voi hitto :( Eli oireita on, mutta ei mitään "hyviä oireita". Viime yönä näin untakin tästä aiheesta. Menin vessaan ja pyyhkiessä paperiin tuli hirveetä tuhrua, huusin miehelle ja itkin hysteerisesti vessassa. Kyl taitaa viimonenkin järjen hippunen tän rouvan päästä kadota....

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Jaaha...

Ihan helvetin hyvää äitienpäivää vaan kaikille!
Toivoo: Katkera paska.
Hirveää nillitystä taas tiedossa... Saatana kun menee hermot ihan kaikkeen! Pregnylin tuikkaamisen jälkeen ei oireen oiretta. Ei tissikipua, ei mitään. Mahaa juilii mutta se nyt tuskin mitään meinaa.
Facebookissa kaikki tutut julistaa omaa erinomaisuuttaan kun ovat saaneet aikaiseksi sen muksun. Eilen sinne väliin yritin lapsettomien lauantaista turinoida, mutta eihän sitä kukaan noteerannut. Ei yksikään. Ja nyt minun sitten vastavuoroisesti tottakai pitäisi toivottaa näille kaikille mulkuille onnea... Ei kiitos.
Peiton alle itsesäälissä rypemään.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Wuhuu!!!

Olihan siellä muodostunut jopa yksi 16mm folli. Tänään vielä Puregonia nahkaan ja huomenna irrotuspiikkiä, peukut ja varpaat ja kaikki pystyyn jotta tämä jaksais vielä tarrautua kiinni!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Perkele!

Eipä nyt järkevämpääkään otsikkoa keksinyt.
Femarit meni alas ja ajottaisia vihlontoja lukuunottamatta siinäpä ne tuntemukset niistä sitten olikin. Ei mitään itkuraivareita kuten edellisellä kerralla kun niitä söin. Meinaakohan tämä nyt sitten vaan että ei toimi ei?
Puregoniakin olen ehtinyt lyödä vatsanahkaan jo kahdesti ja eipä sekään näytä mitään tuntemuksia aiheuttavan. Voi v****u!!!! Rahatilannekkin alkaa olla ihan surkea ja lääkekattoa on vielä monta sataa kerrytettävä ennen kuin pääsee 1,5e lääkkeisiin. Kylläpä ottaa aivoon ja rankasti!
Torstaina ultra. Toisaalta on niin odottavaisella mielellä ja odottaa että kyllähän siellä nyt yksi munis on saatu kasvatettua mutta toisaalta taas on valmis jo painamaan leuan rintaan ja matkaamaan kohti uusia pettymyksiä....

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

No olipahan vappu

Femareiden napsimisessa neljäs päivä takana, juilimista jossain tuolla alhaalla tuntuu ajoittain... Puregon odottaa jääkaapissa pistelyä. Hmph, pitänee huomenna vielä soittaa klinikalle että onko minun tarkoitus pistää tuolloin torstaiaamuna kun on ultrapäivä vielä ennen sitä yhden kerran vai miten tämä nyt menee.
Jännittää kamalasti tulos, nyt on ollut niin paljon muutakin rahanmenoa, jotta ei olisi varaa lisää Puregonia ostella tai ravata klinikalla vielä usempaa kertaa. Saappa nähdä. Peukutan nyt edes itse itseäni, KASVAKAA MUNIKSET!!!!!!

torstai 29. huhtikuuta 2010

Vihdoinkin

Tulihan ne menkat sieltä! Stressi hieman helpottaa kun tietää että hoito taas etenee. Näistä Femareista kyllä tulee hirveä päänsärky, mutta mitäpä sitä ei kestäisi jos tuloksena olisi vihdoinkin se oma pieni? :)
Maanantaina alkaa piikitykset ja loppuviikosta ultrataan ja toivotaan että sinne olisi se yksi johtofolli kehittynyt!

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Odottelua

Jaaha, ja silloin kun sitä toivomalla toivoo että menkat saapuisivat niin aivan varmasti ne ei tule. Terolut-kuuri loppui viime torstaina ja tietoakaan tai tuntemustakaan siitä että vuoto alkaisi ei ole. Stressaa aika tavalla, mutta ei kai tälle mitään voi.
Alkanut muutenkin pyöriä päässä taas vaan kuuden viikon takainen painajainen. Tv tunkee koko ajan jotain Clearblue tai Libero mainosta ja Facebook tulvii kavereiden raskausuutisia. Minunhan tässä pitäisi olla myös samassa tilanteessa, vaan enpäs olekkaan. Jostain syystä kuuluimme sitten varmaan siihen epäonniseen 10% joiden raskaus ei jatku normaalisti vaikka viikolla 7+0 varhaisultrassa sydän sykkikin ahkerasti. Joka yö vieläkin näen painajaisia siitä kun neuvolalääkäri ronkkii aikansa ultran kanssa ja itse kysyn sitten kun nään liikkumattoman pienen ruudulla että "Onko kaikki ihan hyvin?" ja siitä se alamäki sitten taas alkaa uudelleen. Helpottaakohan se tuska koskaan täysin? Toivotaan. Ainakaan nämä ns. lähimmäisten "Onneksi se ei ollut vielä sen pidemmällä", "Olette vielä nuoria, onhan teillä aikaa" lätinät eivät hirveästi oloa helpota.
Voi Täti Punainen, etkö voisi jo tulla?????

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Aloitus

Tulihan se vihdoin se aika kun tuntuu että olisi parempi jakaa ajatuksiaan nimettömänä mahdollisten kanssasisarten kanssa kuin pyöritellä niitä yksin päässään.
Joten vähän taustoista... Naimisissa oleva, 25+ nainen, lapsettomuutta takana kohta kolme vuotta (siis siitä kun yritys aloitettiin) ja marraskuussa 2009 hakeuduimme viimein lapsettomuustutkimuksiin yksityiselle klinikalle. Yksityisen klinikan valintaan johti lähinnä se, että kotikaupungissamme olemme yleisesti ottaen olleet todella pettyneitä terveydenhuoltoon vaivassa kuin vaivassa.
Tutkimuksissa allekirjoittaneelta löydettiin pco, ja joulukuussa alkoi ensimmäinen yrityskierto kaavalla Terolut-Femar-Puregon.Julkaisuasetukset Ja tästä päästiinkin jopa niin pitkälle että sain kasvatettua yhden johtofollin joka sitten Pregnylillä irroitettiin tammikuussa. Tammikuun lopussa testasin plussan raskaustestiin ja maaliskuun puolessa välissä neuvolalääkäri sanoi ne lohduttomat sanat " Täällä ei sydämen sykettä näy." Siitä sitten lääkkeellisen tyhjennyksen ohjeiden, pillereiden ja suunnattoman surun kanssa kotiin. Jotenkin siitä "selvittiin" ja nyt napsin toista Terolut-kuuria, jotta saataisiin kuukautiset taas tulemaan. Siitä sitten alkaa taas tuo tuttu Femar-Puregon-kierros ja seurantaultrat.
Usko ei ole tällä hetkellä kovin korkealla, jotenkin sitä ei uskalla vain luottaa ja olla yhtä positiivisella mielellä kuin oma mies ja oma lapsettomuuslääkärimme on. Ja suurin pelko ehkä kuitenkin liittyy siihen että jos saamme jollakin ihme keinolla taas raskauden alkamaan, niin päättyykö se myöskin samalla tavalla? Sitä en enää kestäisi....