Perjantaina jouduin sairaalaan kun kunto meni niin heikoks, hemoglobiini heilahti alas n.50 yksikköä. Verta tuli ovista ja ikkunoista. Lauantaina ruinasin itselleni että pääsisin vihdoinkin kaavintaan, ohjelmassa oli niin paljon leikkauksia että oisin joutunut olemaan ravinnotta mahdollisesti sunnuntai-iltaan. Ei kiitos.
Eilen pitkällisen väännön ja miehen lupauksen että on kanssani koko ajan pääsin kotiin. Maanantaina osastolle ja sitten tehdään hysteroskopia ja kaavinta. En osaa enää yhtään pelätä nukutusta tai sitä miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteen tai vaurioituuko kohtu pahastikkin (tästä lääkäri varoitti kun vuotoa on ollut niin kauan). Kunhan tämä vuoto loppuis ja tulis suht normaali olo vihdoinkin takaisin.
Eihän tämä keho ikinä toimi niinkuin pitäisi. Maanantaina ultrassa oli kohdunkaula auki ja tavaraa tulossa ulos. Nyt se on takaisin täysin kiinni ja mömmöä sisällä useita senttejä ja könttejä.
Nyt on paukut loppu. Jos kohtu ei pahasti vaurioidu ja jää vielä mahdollisuuksia saada lapsia ei sen aika ole nyt. Ei edes lähiaikoina. Sen verran kova rääkki tämänkertainen oli että tahdon pitää mahdollisesti jopa vuosien tauon. Lääkäritkin sanoivat että on hyvä ajatus antaa kehon palautua pitkäänkin... Onneksi ikä ei kuulemma ihan vielä vastaan tule.
