Suunniteltu yritystauko

... tai oikeammin lopetushan sen piti olla.

Kroppa tais olla eri mieltä. Tänään oli jälkitarkastus. Kaavinnasta ei tullut yhtään arpikudosta, tulehdusta ei enää ollut ja kaikki oli enemmänkin kuin pitäisi mallillaan.

Lääkärin ultratessa katselin näyttöä ja tajusin itsekkin kuvasta että nyt on kyllä jotain tosi outoa tapahtunut. 

Limakalvo 9mm ja vasemalla puolella näkyi yksi 16mm folli. Vahingossa pääsi suusta että "mitä helvettiä?". Lääkäri kehotti että vaikka olimme suunnitelleet että nyt riittää nämä hommat käyttämään tämän kierron hyödyksi kun sieltä nyt on tulossa luomuovis.

LUOMUOVIS! Mulla? En tajua. Mitä tästä pitäis päätellä? Jos vedät perskännejä juhannuksena niin hyvin se munasolu siellä kasvaa? :D No, enpä jaksa paljoo stressailla tai toivoa. Meni miten meni niin elämä jatkuu...

Kokeita.

Tänään napsahti kotiin kirje. Tai kirjeet. Sekä minulle että miehelle. 

"Ohessa aika laboratorioon, verikokeita varten. Verikokeista selvitetään sinun kromosomistosi. Koe otetaan, koska vaimollasi on ollut toistuvia keskenmenoja."

"Ohessa aika laboratorioon, verikokeita varten. Verikokeilla pyrimme selvittämään, löytyykö syytä toistuville keskenmenoille."

On se muuten saatanan hienoa kuulua siihen 0,4-1% ryhmään jotka on tuomittuja kantamaan tätä TOISTUVA KESKENMENO-leimaa.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00176

Vieläkään se romahdus ei ole tullut. Töissä on välillä hetkiä kun tuntuu ettei happi kulje kun niin ahdistaa. Voi hevonvitunperkele.

Kaavittu, revitty, loppu.

Kaavinta tehty. Päin persettähän sekin meni. Ei paljoa yllättänyt. Eli kun imemällä olisi pitänyt saada tavara ulos, ei se lähtenytkään. Vedeltiin sitten ympäri kohtua niin että kohtu on nyt sisäpuolelta kuulemma periaatteessa täysin avohaavalla. Ja lisäksi sen jälkeen olen vuotanut ihan helvetisti.

Tänä aamuna hulahti taas siteen, housujen ja pyyhkeen läpi niin että sohvakin oli veressä. Ultrasivat ja tämäkin kuulemma on täysin normaalia. Lievään tulehdukseen määräsivät jo kolmet eri antibiootit. 

Jälkitarkastus kuun lopussa yksityisellä. Saappa nähdä mitä "kivaa" siellä löytyy. Ultrassahan lääkäri kertoi että oikeassa munasarjassa on 4x5cm kysta. 

En oikeasti tiedä onko minusta lähtemään tähän hommaan enää ikinä. Täytyy nyt miettiä omaa terveyttäänkin. Mieskin sanoi että ei hän todellakaan mitään lasta halua jos minua ei ole olemassa. Jos tämä minulle on ollut raskasta niin mies on ollut kyllä ihan äärirajoilla. Pelännyt niin hirveästi sen puolesta että miten minullekkin tässä käy.

Hyvää jatkoa kaikille, toivottavasti teidän tiet löytää vähän eri raiteet kuin tämän mihin meidän tiemme kulki. Käyn varmaan kurkkimassa mitä kaikille kuuluu aina välillä, vaikka myönnetään että ei ne plussat vieläkään saa riemua repeämään rinnassa. Voi olla että joskus palaan kirjoittelemaankin, varmaankin vain vähän eri aiheesta kuin tähän asti.

Voihan perkele

Perjantaina jouduin sairaalaan kun kunto meni niin heikoks, hemoglobiini heilahti alas n.50 yksikköä. Verta tuli ovista ja ikkunoista. Lauantaina ruinasin itselleni että pääsisin vihdoinkin kaavintaan, ohjelmassa oli niin paljon leikkauksia että oisin joutunut olemaan ravinnotta mahdollisesti sunnuntai-iltaan. Ei kiitos.

Eilen pitkällisen väännön ja miehen lupauksen että on kanssani koko ajan pääsin kotiin. Maanantaina osastolle ja sitten tehdään hysteroskopia ja kaavinta. En osaa enää yhtään pelätä nukutusta tai sitä miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteen tai vaurioituuko kohtu pahastikkin (tästä lääkäri varoitti kun vuotoa on ollut niin kauan). Kunhan tämä vuoto loppuis ja tulis suht normaali olo vihdoinkin takaisin. 

Eihän tämä keho ikinä toimi niinkuin pitäisi. Maanantaina ultrassa oli kohdunkaula auki ja tavaraa tulossa ulos. Nyt se on takaisin täysin kiinni ja mömmöä sisällä useita senttejä ja könttejä. 

Nyt on paukut loppu. Jos kohtu ei pahasti vaurioidu ja jää vielä mahdollisuuksia saada lapsia ei sen aika ole nyt. Ei edes lähiaikoina. Sen verran kova rääkki tämänkertainen oli että tahdon pitää mahdollisesti jopa vuosien tauon. Lääkäritkin sanoivat että on hyvä ajatus antaa kehon palautua pitkäänkin... Onneksi ikä ei kuulemma ihan vielä vastaan tule.

Saa pitää sormet ja varpaat pystyssä että huomenna tähän paskaan tulisi vihdoinkin jonkinlainen (ja mieluiten hyvä) päätös.