Tänään pitäisi hoitajan soittaa hcg-arvosta puolen päivän jälkeen. Toivottavasti se tulos on ehtinyt tulla... Jännittää niin perkeleesti että en tiedä uskallanko vastata koko puhelimeen, pakkohan se on. Edelleen ruskeata tuhrua bongattu paperissa silloin tällöin vaikka lupasinkin itselleni etten niitä katsele. Housuun asti ei ole vielä (eikä toivottavasti ikinä) tullut yhtään mitään.
Oireita ei hirveästi ole. Tai onhan sitä kaikenlaista mutta tiedä mikä nyt sitten johtuisi raskaudesta. Pissattaa ja useasti. Välillä hikoilen kun sika ja seuraavana hetkenä paleltaa niin pirusti. Tissikipu on niin aaltoilevaa että välillä vihloo kun olis neuloja täynnä ja sitten ei taas tunnu yhtään miltään.
Kiitos kaikille onnitteluista, toivotaan että onni kantaa tällä kertaa joulukuuhun asti. Taidan laittaa puhelimen laturiin ja heittäytyä pitkäkseni vielä hetkeksi, ällö olo vaivaa mutta veikkaan että se johtuu tuosta jännityksestä.
1 kommentti:
Meillä on sitten samanlainen ohjelma tänään.... jännitystä ja pelkoa ja puhelinsoiton odotusta. Ei välttämättä parasta ohjelmaa, mutta toivottavasti sen arvoista.
Hukan lohduttaa että joku muukin on samassa veneessä. Koitetaan ketkutella mukana! Pidän peukkuja sulle! (Mä oon henkisesti niin valmentautunut huonoihin uutisiin, että ei oikeen ees tunnu missään...)
Lähetä kommentti