sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Loistavaa...

Tai ei sittenkään.

Perjantaista eteenpäin on taas tasasin väliajoin pyyhkiessä tullut keltaista/rusehtavaa limaa. Perjantaina tuli yhtäkkiä sellainen kova kuukautismainen kipuaaltokin. Housuihin asti ei ole tullut mitään, mutta kyllähän tää vähän pistää ihmetyttämään. Yritin soitella terveyskeskukseenkin niin vastaus oli vaan että jos kovasti koskee ota Panadolia, ja voithan sä arjen koittaessa soittaa neuvolaan tai lääkäriin tai jonnekkin. Aha. Kiva.

Ymmärtäisin ton vuodon jos sitä tulis vaan yhdynnän jälkeen, mutta ei. Kyllä sitä muutenkin tulee, tai sit muhun on yhdytty mun huomaamatta :D Olipa paska läppä... Vituttaa odotella ekaa neuvolaa vielä se reilu puoltoista viikkoa ja sitten vielä vaikka kuin kauan neuvolalääkäriä joka ultraa. Noh, näillä kai se on mentävä.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Sekoilua

Vuotoa tai tuhruakaan ei ole näkynyt pariin päivään. Vatsaa kivistää, tissikipu on vissiin loppunu. Ja jotenkin kummasti sitä olettaa että tää kaikki tarkottaa automaattisesti huonoa.

Seuraavassa hetkessä taas uskoo että kaikki on ihan hyvin. Puhuttiin vielä miehen kanssa varhaisultrasta ja iänikuisesta "pitäiskö sit nyt vai ei?"-ongelmasta. Ajattelin soittaa neuvolaan ja kysyä että ultrataanko tässä neuvolassa (olemme muuttaneet sitten edellisen neuvolan) ekalla neuvolalääkäri kerralla vai pitääkö odottaa ekaa ultraa sinne viikolle 12. Saattaa se neuvolan tätikin pitää hieman sekopäänä kun todennäköisesti ilmaisen itseni taas että "millonka se eka ultra on sitten, kun mua ei kiinnosta tulla mitään lätinöitä kuuntelemaan jos ei edes tiedä onko täällä sisuksissa kukaan elossa"... Viime kerralla tuo eka neuvolakäynti oli ainakin ihan hanurista. Lätistään vaan että tiedäthän sinä että ei saa ryypätä eikä käyttää huumeita nytten sitten, eikä ole hyvä jos isä käyttää päihteitä myöskään. No älä perkele, en yhtään tienny...  Ja tätä ja kaikkea muuta turhaa lätinää kesti KAKSI tuntia.

Yksityiselle alkuraskauden ultraan menokaan ei oikein ole hyvä vaihtoehto. Meidän paikkakunnalla siitä saa maksaa kelakorvauksen jälkeen n. 175e. Aika suolanen hinta jos siellä todettas vaan että ei täällä mitään näy. Omalle hoitavalle klinikallekkin tietysti olisi voinut mennä ja hintakin olisi ollut pienempi, mutta mietittiin miehen kanssa sitä että jos kävisi niin huonosti että raskaus ei olisi oikeassa paikassa tms. niin kestääkö pää sitä reilun 100km matkaa julkisilla kotiin? Tuskin.

Hitto kun sitä osais olla vaan niin typerä kun muutama tuttava jotka juosten kusee raskaustestin ja lisää siitä heti kuvat faceen ja julistaa miten nyt tulee vauva. Pitäisköhän yrittää? Tosin ilman tota faceen kuvailua ja julistamista.

Aurinkoista viikonloppua! Toivotaan että tää pään sisäinen myllerryskin tässä laantuu ja elämä iloksi muuttuu! :)

EDIT  klo: 12.33: Turha arpoo enää sitä alkuraskauden ultraa, ensimmäiset vapaat ajat oli kun kyselin lääkärikeskuksista päivää ennen ensimmäistä neuvolaa ja neuvolasta kertovat että varataan heti aika neuvolalääkärille sillon ekalla kerralla joka ultraa jo tod. näk. neuvolakäynnistä seuraavalla viikolla jos ei jo samalla. Repäisykivut alkanu... Yöllä aivastin ja luulin että koko alavatsa räjähti ja erehdyin nousemaan nopeesti ylös tossa äskettäin ja kävelinkin sitten hetken kumarassa kun repäs niin kivasti.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Hullu!

Kyllä sitä ihminen on typerä. Kaupassa käydessä oli pakko ostaa halppistestejä että jos sieltä tuleekin nytten nega. Mieskin pyöritteli päätään vaikka luulis että tässä kuuden vuoden aikana se ois sentään oppinu että tältä naiselta muutama ruuvi on ehkä vuosien varrella tipahtanut...
Kaupasta puolittain juosten kotiin ja vessaan, no. Plussahan se. Pirun vahva viiva, ei mikään haamun tapainenkaan. Voi kun helpotti.Hetkeks.

Tuhruakaan ei ole nyt tullut pariin päivään ja toivottavasti pysyykin näin. Pelkkää kirkasta valkkaria... Tissit on välillä ihan normit ja välillä neuloja täynnä edelleenkin. Kissat tulee syliin ja yrittävät puskea jostain syystä aina etumusta, tuntuu aika veemäiseltä mutta en raski ikinä niitä poiskaan ajaa. Parin viikon päästä täytyy varmaan muutamalle läheiselle jo avautua tilanteesta kun olis eräs keikka tiedossa enkäpä ehkä jaksa lähteä sinne... JOS siis kaikki menee hyvin, ja sitähän tässä toivotaan!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Hajatuksia

Klinikalta todettiin hcg-arvo hyväksi. Eihän se vielä mitään kerro mutta toivotaan että kaikki menee hyvin.
Sieltä tyrkytettiin myös alkuraskauden ultraa ja varasinkin ajan. Mutta... Keskusteltiin miehen kanssa eilen siitä että halutaanko oikeasti mennä sinne. Ei. Enkä halua myöskään käydä missään muualla tuossa ultrassa. Jos mitään kamalia muutoksia ei tapahdu, odotan ihan kiltisti neuvolaa ja ensimmäistä neuvolalääkäriä.  Se varhaisultrakaan kun ei takaa mitään.

Odotetaan ja otetaan rennosti. Ja olokin on ihmeen seesteinen. Ihme.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

HCG-arvo

No nyt ne soitti, ihan liian aikaseen. Ei ollu mies ehtinyt vielä töistä henkiseksi tueksi.

Arvo oli 119. Kysyin että onko se nyt hyvä vai huono, niin hoitaja tokaisi että "Minä en ota kantaa näihin raskausasioihin kun minä en näistä mitään tiedä". Helevetin hyvä homma ja kiitosta vaan. Klinikan soittoaika alkaa yhdeltä. Ehkä sitä sitten selviää enemmän.  Aion pyytää lähetettä vielä sieltä toiseen saman arvon mittaukseen että kävisin täällä kotikaupungissa yksityisellä ensi viikolla.

Voi kun malttaisin pysyä poissa googlesta. Ja kiitos kovasti Ymmyrkäinen tsempistä, ihanaa kun joku on samassa junassa.

Pelko

Tänään pitäisi hoitajan soittaa hcg-arvosta puolen päivän jälkeen. Toivottavasti se tulos on ehtinyt tulla... Jännittää niin perkeleesti että en tiedä uskallanko vastata koko puhelimeen, pakkohan se on. Edelleen ruskeata tuhrua bongattu paperissa silloin tällöin vaikka lupasinkin itselleni etten niitä katsele. Housuun asti ei ole vielä (eikä toivottavasti ikinä) tullut yhtään mitään.

Oireita ei hirveästi ole. Tai onhan sitä kaikenlaista mutta tiedä mikä nyt sitten johtuisi raskaudesta. Pissattaa ja useasti. Välillä hikoilen kun sika ja seuraavana hetkenä paleltaa niin pirusti. Tissikipu on niin aaltoilevaa että välillä vihloo kun olis neuloja täynnä ja sitten ei taas tunnu yhtään miltään.

Kiitos kaikille onnitteluista, toivotaan että onni kantaa tällä kertaa joulukuuhun asti. Taidan laittaa puhelimen laturiin ja heittäytyä pitkäkseni vielä hetkeksi, ällö olo vaivaa mutta veikkaan että se johtuu tuosta jännityksestä.

Palataanhan arvojen kanssa illansuussa!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Mitäs nyt?

Kolme tuntia plussasta ja vessareissu. Paperiin ruskeata tuhrua. Paniikki päälle, terveyskeskukseen ja lähete labraan hcg-arvon mittaukseen. Tulokset tulee keskiviikkona.

Pysy poissa paska vuoto. Kiitos.

No johan on!

Heräsin sitten jo neljältä vaikka herätykseen oli vielä tunteja reilusti. Könysin vessaan, mittasin aamulämmön. Jaaha. 36,4. Tarkastin varmuudeksi että joko menkat on alkanut. Ei.

Kaivoin peilikaapista ystäväni Clearbluen (joka tosin on ollut välillä vähän typerä kaveri) ja annoin palaa. Asetin testin lattialle nenän eteen ja sokeena siinä tuijottelin, ei tuo näkökyky ilman piilareita oikein toimi. Nyt siihen jotain tuli ajattelin ja samalla katsoin että no miks siinä reunassa vieläkin joku vilkuttaa. Nostin testin käteen ja...

"Raskaana" 

En jäänyt viikkonäyttöä paljoa odottamaan kun kirmasin makuuhuoneeseen ja karjasin miehelle että "Susta tulee isä! Ehkä!". Mies meinas saada paskahalvauksen kun luuli kuulemma että joku on murtautunut meille tai jotain muuta vastaavaa.

Ai niin, ja viikkoihin piirtyi 1-2viikkoa. Niin kuin pitikin.

Yritän olla antamatta pelkopeikolle tilaa ja yritän nauttia tästä hetkestä. Josko se olis jo meidän vuoro?