maanantai 30. elokuuta 2010

Ei näy ei kuulu

Missä viipyy vuoto???!!! Teroluteista otin viimosen torstaina ja ei sit minkäänlaista vihjettäkään että olis alkamassa... Voi kettu! Nyt kroppa on tietty menny ihan sekasin eikä noikaan pillerit enää toimi. Blääh.
Kerrankin kun sitä "sukulaista" odottaa kylään niin ei se tule, mut auta armias jos tässä oltas piinailemassa ja toivottas plussaa niin kyllä se sieltä lorahtas...

MUOKS 1.9.2010 :Eikä vieläkään! Mitähän hittoa tämä nyt on. Ei paljoa enää naurata, menee taas hommat ihan vituiks. Sehän nyt ei sinänsä mikään yllätys ole. Ois voinu taas vähän helpommin mennä tää kierron alkukin, niin elämä ei pyöris pelkästään taas vuodon alun/lapsettomuuden ympärillä. Nyt sitä juoksee vessassa koko ajan että jokojokojokojoko....

lauantai 28. elokuuta 2010

Nyt se sitten iski

Eräällä tuttavallani on laskettu aika parin viikon päästä, ja meillä laskettu aika olisi ollut siitä neljän viikon päästä. Jos tämä ahdistus tulevasta lasketusta alkaa jo nyt sen kuusi viikkoa etuajassa niin millasta helvettiähän nämä tulevat viikot tulee olemaan?
Välillä vaan vituttaa ja rankasti, ja välillä on valmis käpertymään sikiöasentoon sänkyyn ja itkupotkuraivari-itkeskelemään vähintäänkin sen seuraavan kuukauden... Enää ei paljon edes tuleva hoitokierros piristä, vissiin totaalinen syysmasis iskenyt.
Takaraivoon iskee ajottain kamala ajatus että onko mahdollista jotta meille ei suoda kuin tuo yksi pieni vauvanalku joka lähti ihan liian aikaisin pois luotamme?

perjantai 27. elokuuta 2010

No oho, unohdin otsikon :D

Kerrankin positiivisia uutisia... Tosin ei kylläkään mitään plussaa....
Keuhkoissa ei näy enää minkäänlaisia varjostumia, joten periaatteessa keuhkokuumeen osilta ollaan selvillä vesillä. Ja tänään napataankin viimoinen terolut naamaan ja odotellaan punaista aaltoa. Aiemmin lähinnä jännitti (kun tää on tosiaan se viimonen ovulaation induktio), mutta nyt ootan oikein innolla että pääsen folliultraan ja tietty toivon että siellä näkyiskin jotain. Asiat on lähiaikoina mennyt sen verran hyvin, että ehkä se meinaa vaan hyvää tälle syksylle! Mieskin sanoi tuossa yks päivä että "Jos tämän vuoden osalta meille olisi jo nämä paskat jutut jaettu ja loppu oliskin pelkkää hyvää".
Toivotaan! :)

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Projekti!

Täälläkkin päätettiin liittyä ensimmäistä kertaa muiden bloggaajien kera yhteiseen "raskautumisprojektiin".
Omat tunteet on sekavat vieläkin tulevasta hoidosta, jotenkin kuitenkin kallistutaan tuonne positiivisuuden puolelle ja mietin vain miten KUN me nyt onnistutaan eikä sitä ainaista jossittelua. Ja näköjään joku on päättänyt että kun sitä paskaa alkaa satamaan niskaan niin pistetään samalla roppakaupalla... Keuhkokuumeeseen vedetyistä antibiooteista muodostui joku mahti hiivatulehdus tavaraan ja apteekin itsehoitotuotteetkaan ei auttaneet, oli lääkärissä käytävä hakemassa järeämpiä aineita. Toivotaan että tämä tällä menee ohi, lääkäri ehti pelotella kuitenkin että on niin ärhäkkä tapaus että voi olla että joudut tulemaan uudelleen vielä näytille. GREAT! Ihan kun tässä viimeisimmän vuoden aikana alakertaa ei olisi jo tarpeeksi värkätty, tuijoteltu ja ronkittu.
Kaikille projektilaisille toivotaan raskauttavaa syksyä! :)

torstai 19. elokuuta 2010

Sairastelua ja kp16?

Meni mönkään tämä elokuun alun hoito sitten ihan kunnolla. Sairastuin keuhkokuumeeseen ja makasin sairaalassa melkein pari viikkoa tipan jatkona...
Noh, nyt sitten on saatu lupa lääkäriltä vaikka vielä antibiootteja yms. syönkin aloittaa myöskin terolut-kuuri (joka alkoikin eilen) jotta saadaan se vuoto tulemaan ja pääsee tökkimään mahanahkaan taas Puregonilla reikiä.
Tämä onkin viimeinen ovulaation induktio meillä ja jännittäähän se että kuinka käy. Kaava on tällä kertaa vähän erilainen, Femareita ei napsita ollenkaan vaan kp 5 lähden tökkäilemään Puregonia... Kelaltakin tuli osaltaan helpottavaa postia, lääkekatto täynnä! Jei! Loppuvuosi mennään sitten halvalla lääkkeiden osalta, toivottavasti kuitenkin tuo jääkaapissa nököttävä Puregon-paketti olisi viimeinen minkä tarvitsee.
Viikko viikolta lähestyvä laskettu aika jännittää jo valmiiksi kovasti, että mitenhän sen kestää... No, se on sen ajan murhe. Nyt vielä keskitytään tästä keuhkopöpöstä paranemiseen ja mietitään muita juttuja myöhemmin.