torstai 28. kesäkuuta 2012

Suunniteltu yritystauko

... tai oikeammin lopetushan sen piti olla.

Kroppa tais olla eri mieltä. Tänään oli jälkitarkastus. Kaavinnasta ei tullut yhtään arpikudosta, tulehdusta ei enää ollut ja kaikki oli enemmänkin kuin pitäisi mallillaan.

Lääkärin ultratessa katselin näyttöä ja tajusin itsekkin kuvasta että nyt on kyllä jotain tosi outoa tapahtunut. 

Limakalvo 9mm ja vasemalla puolella näkyi yksi 16mm folli. Vahingossa pääsi suusta että "mitä helvettiä?". Lääkäri kehotti että vaikka olimme suunnitelleet että nyt riittää nämä hommat käyttämään tämän kierron hyödyksi kun sieltä nyt on tulossa luomuovis.

LUOMUOVIS! Mulla? En tajua. Mitä tästä pitäis päätellä? Jos vedät perskännejä juhannuksena niin hyvin se munasolu siellä kasvaa? :D No, enpä jaksa paljoo stressailla tai toivoa. Meni miten meni niin elämä jatkuu...

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kokeita.

Tänään napsahti kotiin kirje. Tai kirjeet. Sekä minulle että miehelle. 

"Ohessa aika laboratorioon, verikokeita varten. Verikokeista selvitetään sinun kromosomistosi. Koe otetaan, koska vaimollasi on ollut toistuvia keskenmenoja."

"Ohessa aika laboratorioon, verikokeita varten. Verikokeilla pyrimme selvittämään, löytyykö syytä toistuville keskenmenoille."

On se muuten saatanan hienoa kuulua siihen 0,4-1% ryhmään jotka on tuomittuja kantamaan tätä TOISTUVA KESKENMENO-leimaa.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00176

Vieläkään se romahdus ei ole tullut. Töissä on välillä hetkiä kun tuntuu ettei happi kulje kun niin ahdistaa. Voi hevonvitunperkele.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Kaavittu, revitty, loppu.

Kaavinta tehty. Päin persettähän sekin meni. Ei paljoa yllättänyt. Eli kun imemällä olisi pitänyt saada tavara ulos, ei se lähtenytkään. Vedeltiin sitten ympäri kohtua niin että kohtu on nyt sisäpuolelta kuulemma periaatteessa täysin avohaavalla. Ja lisäksi sen jälkeen olen vuotanut ihan helvetisti.

Tänä aamuna hulahti taas siteen, housujen ja pyyhkeen läpi niin että sohvakin oli veressä. Ultrasivat ja tämäkin kuulemma on täysin normaalia. Lievään tulehdukseen määräsivät jo kolmet eri antibiootit. 

Jälkitarkastus kuun lopussa yksityisellä. Saappa nähdä mitä "kivaa" siellä löytyy. Ultrassahan lääkäri kertoi että oikeassa munasarjassa on 4x5cm kysta. 

En oikeasti tiedä onko minusta lähtemään tähän hommaan enää ikinä. Täytyy nyt miettiä omaa terveyttäänkin. Mieskin sanoi että ei hän todellakaan mitään lasta halua jos minua ei ole olemassa. Jos tämä minulle on ollut raskasta niin mies on ollut kyllä ihan äärirajoilla. Pelännyt niin hirveästi sen puolesta että miten minullekkin tässä käy.

Hyvää jatkoa kaikille, toivottavasti teidän tiet löytää vähän eri raiteet kuin tämän mihin meidän tiemme kulki. Käyn varmaan kurkkimassa mitä kaikille kuuluu aina välillä, vaikka myönnetään että ei ne plussat vieläkään saa riemua repeämään rinnassa. Voi olla että joskus palaan kirjoittelemaankin, varmaankin vain vähän eri aiheesta kuin tähän asti.


sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Voihan perkele

Perjantaina jouduin sairaalaan kun kunto meni niin heikoks, hemoglobiini heilahti alas n.50 yksikköä. Verta tuli ovista ja ikkunoista. Lauantaina ruinasin itselleni että pääsisin vihdoinkin kaavintaan, ohjelmassa oli niin paljon leikkauksia että oisin joutunut olemaan ravinnotta mahdollisesti sunnuntai-iltaan. Ei kiitos.

Eilen pitkällisen väännön ja miehen lupauksen että on kanssani koko ajan pääsin kotiin. Maanantaina osastolle ja sitten tehdään hysteroskopia ja kaavinta. En osaa enää yhtään pelätä nukutusta tai sitä miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteen tai vaurioituuko kohtu pahastikkin (tästä lääkäri varoitti kun vuotoa on ollut niin kauan). Kunhan tämä vuoto loppuis ja tulis suht normaali olo vihdoinkin takaisin. 

Eihän tämä keho ikinä toimi niinkuin pitäisi. Maanantaina ultrassa oli kohdunkaula auki ja tavaraa tulossa ulos. Nyt se on takaisin täysin kiinni ja mömmöä sisällä useita senttejä ja könttejä. 

Nyt on paukut loppu. Jos kohtu ei pahasti vaurioidu ja jää vielä mahdollisuuksia saada lapsia ei sen aika ole nyt. Ei edes lähiaikoina. Sen verran kova rääkki tämänkertainen oli että tahdon pitää mahdollisesti jopa vuosien tauon. Lääkäritkin sanoivat että on hyvä ajatus antaa kehon palautua pitkäänkin... Onneksi ikä ei kuulemma ihan vielä vastaan tule.

Saa pitää sormet ja varpaat pystyssä että huomenna tähän paskaan tulisi vihdoinkin jonkinlainen (ja mieluiten hyvä) päätös.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Tyhjä

Olo on ihan täysin tyhjä ja turta. Tänään kävin polilla valittamassa vatsakipuja ja ihmettelemässä sitä kun vuotoa ei perjantaisen jälkeen ole tullut lainkaan. No eihän sieltä tietenkään kaikki voinut tulla spontaanisti pois, vaan huomenna vedän neljä Cytotecia. Perjantaihan oli ihan katastrofaalinen. Tulin töistä kotiin ja aloin vuotaa verta. Ensin vähän, ajattelin että kyllä se siitä rauhoittuu. Nousin sohvalta ylös vessaan ja sitten sitä mentiin. Verta oli ihan joka paikassa. Mies soitti ambulanssin ja hirveää kyytiä sairaalaan.

En suostunut jäämään osastolle. Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Mies yksin kotona ja minä siellä pallovatsojen keskellä. Ei kiitos.

Eivät julkisella suostu selvittämään miksi näin käy aina. Soitin omalle klinikalle. Jälkitarkastus ja jatkon suunnittelu ennen juhannusta. Tosin jatkot taitaa olla aika selvät. Mies ei suostu lähtemään tähän enää. Ei halua menettää joku kaunis kerta myös minua. Välillä tuntuu että se olisi parempi niin. Saisi edes mahdollisuuden olla isä jonkun toisen kanssa. Minä teen vain viallisia alkioita. Jotka aina viedään pois.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Keskenmeno nro 3

Keskiviikkona ultrassa syke ja raskaus kohdussa. Eilen raskaus ulkona minusta. 

Kesken meni. Viikolla 6+2.

lauantai 19. toukokuuta 2012

KU?

Hcg-arvo oli eilen (viikot 5+2) 2476. Eli kuulemma hienosti tuplaantunut ja lääkäri kerkesi jo hehkuttaa ennen ultrausta että varmasti on normaali kohdunsisäinen raskaus.

Vitut. Ei siellä kohdussa mitään näkynyt. Tuli vielä toinen erikoislääkäri ultraamaan uudelleen ja ei mitään. Munasarjat tosi turvonneet ja kystoittuneet. 

Keskiviikkona taas labrat ja lääkäri. Voi jumalauta. Osuiskohan toi lottovoittokin kohdilleen? Jos 1-2% naisista vuodessa saa kohdunulkoisen raskauden. Ja jos syke on todettu niin vain 2% kokee tämän jälkeen keskenmenon. Taidan aina osua noihin pikkuprosentteihin. 

Vittujen vittujen vittu.

torstai 17. toukokuuta 2012

4+6

Ultrassa ei mitään. Ei edes ruskuaispussia. Pelkästään nestettä kohdussa ja vatsaontelossa. Lääkäri sanoi että on mahdollista normaali raskauskin mutta hän veikkaa enemmän siihen suuntaan että jossain on jotain vikaa.Hcg 960. Huomenna uusi ultra jolloin pitäis olla 5+2. Vähän veikkaan huonoja uutisia.

En kyllä ole jotensakkaan yhtään yllättynyt.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Elämäni omituisin päivä

... tähän asti ainakin.

Eli aamu starttasi Apteekin Omalla-raskaustestillä. Pissasin siihen ja tumppasin sen lavuaarin reunalle vilkaisten sitä et juu, negatiivinen. Mies meni mun perästä vessaan ja pyysi takasin ja sanoi "tän mukaan sä oot kyllä raskaana". Ja joo, kaksi viivaahan siinä, toinen viiva heikompi kun toinen mutta kuitenkin.

No ajateltiin sitten että se johtuu tästä hyperstimulaatiosta että hcg-tasot laskee hitaampaa ja siksi näyttää vielä plussaa siitä viimeviikkoisesta Pregnylistä. Mies lähti töihin ja itse jäin sairaslomailemaan viimeistä sairaslomapäivää kotiin. Alko jumalaton yökötys ja tuntui että taju lähtee koko ajan, eikun siis naistentautien polille ja siellä tarkkailuun pötköttämään.

Yritin keskittyä siihen etten oksenna ja labrasta kävivät ottamassa musta jotain verikokeita, sitten taas pötköttelin ja toivoin etten repeä kahtia (on tuo mahanahka jonkin verran kireällä). Kunnes oli aika lääkärin vastaanoton, katseli labratulokset joissa ei sen kummempaa häikkää ja sitten ultraan. Oikea munasarja edelleen oli kasvanut sunnuntaisesta, ja sanoi että mun tarttee jäädä osastolle että menen hetkeksi odottelemaan sinne tarkkailun puolelle vielä. Kohta lääkäri tuli sinne ja kyseli että missäs hoidossa me nyt oltiinkaan käyty ja montako munasolua multa kerättiin. Sanoin että ei yhtään ja inseminaatiossa. Noh, kyse ei kuulemma olekkaan hyperistä koska siellä näkyy oikealla vain kaksi nesterakkulaa ja vatsaontelossa ei ole enää nestettä. Munasarja on vain ärtynyt jostain. Pääsin siis sittenkin kotiin...

Ja kyllä, hcg-taso mitattiin ja tulos oli 146. Eli raskaana tässä pitäisi olla. Mutta en usko ennenkuin näen! Päivä kerrallaan eteenpäin. Tämän viikon vielä sairaslomailen ja lepään ja toivotaan että munasarja lähtee palautumaan normaaliksi, ja mielellään tämä mahanahkakin.

Sekava sepustus, mutta niin on tämän naisen pääkin sekaisin...

tiistai 8. toukokuuta 2012

"Puhdas" nega

Sain juuri tulokset verikokeista sairaalalta.

HCG 4.5 41
HCG 6.5 35

Eli tämä oli tässä. Voi vittu.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Negaillaan

Pakko olla näin, hcg-arvo oli niin alhanen mitatessa perjantaina. Et oli ihan vaan sen keskiviikkoisen Pregnylin jälkiä. Eikun vuotoa odotellen, ja leväten. Hyperitilanne edelleen sama, just kävin ronkittavana...

perjantai 4. toukokuuta 2012

Hyperi

Eli sehän se iski. Molemmat munasarjat yli 8cm ja paljon nestettä. Saikkua 6päivää. Voi ei.. Olo ihan paska.

Kanssahypertelijät (siinäkin sana ;D), onko mennyt ohi itsekseen?

Labroja ottivat. Maksa- ja munuaisarvot hyvät ja hb 147.

Ja eka kertaa kännykällä postaan jos tää ny näyttää oudolta.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Inssi nro. 5

Tissit on ollut hullun kipeät jo viikon verran ja luulin että nyt kyllä inssi myöhästyi ja solu on lähtenyt jo liikkeelle, vaan eipä ollutkaan.

Eli siellähän pötkötteli oikealla ainakin kaksi yli 20mm solua, toinen taisi olla 24mm ja toinen 21mm. Vasenta puolta ei tarkemmin mittailtu, mutta sielläkin kuulemma oli muutama potentiaalinen. Aika riskillä nyt kuulemma mennään, mutta on sitten paremmat mahdollisuudet onnistuakkin. Kotiin tulomatkalla tais jotain alkaa tapahtua tuolla oikealla kun oon nyt ollu aika hiton kipeä, vai liekkö sitten siitä ronkkimisesta kun katetri ei taas meinannut ihan ekalla nykäsyllä löytää perille.Tiedäppä häntä.

Voi että mä niin toivon ja pidän täällä varpaitakin ristissä että onnistuttaisiin nyt. Yritän pitää jalat maan tasalla ettei tule parin viikon päästä pettymystä (ihan kun sitä ei silti romahtaisi). Vähän vaikeampi homma kun meinaa tuo pää lähteä liitämään pilvissä ja haaveilee jo kaksosista... :D Kyllä sitä ihminen on pölhö!

Ja tukena toimii tälläkin kertaa Pregnyl 2500IU x 2. Lugeja aletaan työntää tavaraan sitten jos onnistutaan sen pari kertaa päivässä, ja tässä tapauksessa käytetään myöskin Primaspania. Mutta en uskalla edes ajatella vielä noin hienoa lopputulosta...

Ja ihan unohtui, 49miljoonaa uijaa lähti tavoittelemaan pääpalkintoa :)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Lääkäröintiä

Mahaan on isketty nyt 6 x 225 iu (?) Menopuria ja tänään oli eka folliultra. Molemmilla puolilla kolme n. 11-13mm solua. Jatketaan samalla lääkityksellä viikonlopun yli ja ensi viikolla pääsee inssiin. 

Tukilääkkeestä puhuttiin jo tässä vaiheessa ja unohdetaan se Gonapeptyl. Sillä on kuulemma saatu aikaan loistavia tuloksia, mutta mulle se ei jostain syystä sovi. Viimeksihän kun sitä käytettiin ehdin piinailla sen 11 päivää kunnes vuoto alkoi. Jatkossa (siis tässä vikassa inssissä) käytetään sit taasen Pregnyliä tukena. Sillä oon kerran jo raskaaksi tullut, niin kuulemma toivotaan että niin nytkin kävisi.

Voi kun mä niin toivon että sieltä tsemppais ainakin se kolme munasolua isommaks. Ois vähän paremmat onnistumismahdollisuudet. Lääkäri arveli että jopa neljä noista voisi kasvaa tarvittaviin mittoihin, mutta sanoi että hoito tehdään silti koska siitä ei nelosia tekemälläkään saa kuulemma. Kovasti se jaksaa uskoa vieläkin että raskaaksi tulen. Uskosinpa itsekkin.

Tein "tieteellisen" kokeen. Tässä hoidossa en ole käyttänyt minkäännäköisiä vippaskonsteja. Ei ole ollut käytössä b- eikä c-vitamiinit. Ei vehnänalkioöljyt, ei mitkään. Ja limakalvo oli silti sen 10mm. Paitsi nyt valehtelen, oonhan mä syöny tota Piimaxia. Onhan siinäkin jotain... Kuvittelen että se auttais tähän mun sulkakatoon kun tukkaa vaan tippuu. Ei oo vielä auttanu. Jospa sitä tulisikin raskaaksi ja sit alkais hiuksetkin tsempata kesää kohti? ;)

Toivossa on hyvä elää sano lapamato! Hauskaa ja toivottavasti lämmintä viikonloppua kaikille!

torstai 5. huhtikuuta 2012

Palataanhan asiaan!

No niin. Eli nyt olisi tarkoitus lähteä testaamaan inseminaatiota viimeistä kertaa. Voihan hitto. Jännittää ihan älyttömästi jo valmiiksi. Olisin oikeastaan halunnut lykätä tämän inseminaation niin että se olisi tehty juuri ennen juhannusta ja klinikan kesätaukoa, mutta aloitan itse uudessa työssä toukokuussa ja alkuun minulla ei ole mahdollista saada sieltä vapaata ns. sisääntekemällä ja en haluaisi näistä hoidoistakaan siellä kertoa mitään ja toimitella lääkärintodistuksia poissaoloista.

Alkuvuosi on ollut tosi raskas. Eräs rakas ihminen lähipiirissäni nukkui pois, enkä jotenkin "ehtinyt" käsitellä asiaa kun olin tukena suuntaan jos toiseen ja yritin auttaa muita. Totaalinen romahdus tuli vasta hautajaisissa ,ja nyt olen kaivannut tätä ihmistä ihan kamalasti. Meillä oli vielä niin paljon suunnitelmia joita olisimme halunneet yhdessä toteuttaa, mutta emme koskaan ehtineetkään. 

Inseminaatio on siis tarkoitus suorittaa yksityisellä puolella ja samalla pyydän varmaan sieltä kaikki meidän hoitopaperit ja tutkimustulokset että voin toimittaa ne julkiselle puolelle jos tämä inseminaatio ei onnistu. Lupasivat harkita josko pääsisimme IVF:iin sitten ihan julkisella.

Ongelmia on oman terveydenkin kanssa ollut tosi paljon. Laihduin alkuvuodesta n.10kg ja sitten aloinkin sairastella, milloin oli keuhkoputkentulehdusta ja milloin mitäkin lenssua. Alkuvuodesta myös hiukset alkoi tipahdella päästä ja karvanlähtö on jatkunut aktiivisena vieläkin. Yritän olla stressaamatta asiaa, kampaajakin sanoi kuitenkin että uusia hiuksiakin siellä on päähän kasvamassa. Mutta onhan se hiustenlähtö aika iso asia näin naisena. Ehkä se rauhoittuu jossain vaiheessa? Tai sitten mennään peruukkiostoksille. Kaipa tuota maailmassa on isompiakin murheita.

Vuotoa odotellaan alkuviikosta ja siitä se sitten lähtee. Menopuria nahkaan ja folliultraan!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Asiaa tyhjästä

Täällä ei olla edetty hoitojen kanssa mihinkään suuntaan. En edes ole soitellut klinikalle ja kertonut että meillä on menossa nyt joku "luova tauko". En edes tiedä mikä tämä nyt on itsekkään. Varmaan kolmenkympin kriisi? Viime aikoina olen nimittäin tullut ja mennyt aikalailla paljon. Olen lähtenyt viikonlopuiksi ystävättärien luo ja ollaan juostu baareissa samalla tavalla kuin nuorina tyttöinä.

Kaikki kyllästyttää, hoidoissa ravaaminen, jatkuvat pettymykset. Olen pikkuhiljaa löytänyt takaisin itsestäni sen ihmisen joka olin ennenkuin kaikki tämä lapsettomuus-hoidot-keskenmenot-rumba alkoi. Ja minä pidän siitä itsestäni sen verran, että tämä tauko saa nyt venyä varmaan kesän yli. Silloin on tiedossa mahdollisesti paikkakunnan vaihto ja uudet haasteet työelämässä. Kyllähän siihen mahtuisi yksi raskauskin... Ja lapsi.

Ehkä suojelen itseäni siltä, että meille on tosiaan annettu mahdollisuuksiksi enää se yksi inssi ja sitten pitäisi mennä taas järeämpiin hoitoihin. Mutta ei kai tässä kiire ole, valmiissa maailmassa? Ehkä tämä päänselvittely tekee todellakin ihan hyvää. Tällä hetkellä se ainakin tuntuu siltä.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Hoitotaukoa

Ei lähdetty heti uuteen hoitoon, vaan odotellaan nyt rauhassa ja katsoo milloin siltä tuntuu. Ehkä keväällä sitten? Se on enää yks inssi ja sitten IVF. Toivottavasti sinne asti ei tarvitse mennä.

Lähipiiristä on tullut ihan hirveitä uutisia, ei edes pysty tänne kirjoittamaan jos joku vaikka tunnistaa itsensä tai jonkun toisen. Mutta sanotaanko nyt näin että jonkin verran ottaa pannuun että itse ei pysty lapsia saamaan (ainakaan helpointa tietä) ja toiset jotka niitä saa ja sikiää melkeinpä kalsareita katsomalla ei arvosta sitä mitä on sitten yhtään. Siihen kun lisätään vielä parin perheenjäsenen vakavat sairastumiset niin ei tää vuoden alku oo ihan putkeen menny. 

Uuden vuoden tinoistakin tuli tähän perheeseen niin outoja kuvia että huh! :D Minä sain omasta mielestäni enkelin, mutta miehen mielestä se oli vauva :D Mutta miehen tinasta oltiin yhtämieltä... lihava mies. Joten mitä me tästä voimme päätellä?... Ei sitten yhtään mitään :)