Ohi?

Ei menny taaskaan niin kun piti. Eritevarotus!!!!

Olin sairaslomalla ma-ke ja mies kanssa, kun sen piti olla mulle seurana kotona kun maanantaina lyötiin taas Cytotecia 4kpl ja ooteltiin josko se istukan pala sieltä tulis. No ei tullu. Helvetin kipeetä vaan teki. Sain nukuttua muutaman tunnin ma-ti yönä  ja eipä tuota tiistaina aamusta mitään tapahtunu. Komensin sitten miehen kauppaan, ja itse lähdin vessaan (siis ihan normitarpeille olevinaan) ja sitten alkokin tapahtua.

Verta alko tulla lorisemalla pönttöön, sitten taas alko supistamaan. Mietin että saisinko jotenkin haettua puhelimen ja soitettua miehelle että tulee takasin. Sit tuntu että tulee jotain isompaa ulos, ja niin tulikin. Ja taas verta. Verta ja verta. Helvetisti verta. Siihenpä se muistikuva katkee. Mies oli tullu kotiin ja mä olin pötköttäny vessassa taju kankaalla. Onneks ei kolahtanu nuppi mihinkään eikä muutakaan vauriota tullu. Ukko oli jo soittamassa ambulanssia, mä en antanu. Oon just niitä tyyppejä että sairaalaan mennään vaan pää kainalossa...

Tänä aamuna sitten taas polille näytille. Ja kyllä. Sieltä on tullu kaikki pihalle. Tai no joku 6mm köntsä ehkä on vielä tai sit se on vaan limakalvoa, mutta tulossa kuitenkin jo pois sieltä. Hcg-arvo oli vielä 796, mutta sekin on hyvin laskusuunnassa. Kolmen viikon päästä katotaan taas. Ja omalle klinikalle kesäkuun puolessa välissä jälkitarkastukseen.

Huomenna töihin, josko tää paska nyt olis vihdoin ja viimein ohi. 

No niinpä hyvinkin

Ei menny taaskaan ihan sillä tavalla kuin piti. Supistukset on jatkunut perjantaista asti, lauantai oli ihan hirveä päivä ja luulin että vähintäänkin kuolen. Aamulla menin polille ja sanoin että ei varmastikkaan oo kaikki ihan hyvin kun sattuu niin saatanasti vieläkin.

Ei kun selälleen pöydälle ja lääkäri ultraamaan, hihkasee hoitajalle että "soita äkkiä se toinen lääkäri paikalle". Iski lievä paniikki... No toinen lääkäri tuli ja värkkäsivät ja ronklasivat ja ultrasivat aikansa kunnes tuomioksi tuli se että istukkaa on jäänyt osa sisuksiin. Tänään vielä Cytotecia naamaan ja jos ei kivut helpota ja vuoto ala hiljentymään tästä tulvasta niin keskiviikkona kaavintaan. VOI VITTU SANON MINÄ! Täytyy tunnustaa että paukut alkaa olla aikalailla loppu, ei muuten yhtään haittais jos näistä helvetin supistuksista olis tulossa joku tuloskin (lapsi) mutta tämmönen turhan takia supistelu pistää kyllä vintin pimeeks....

No jotain hyvääkin kuitenkin... IHANAA LEIJONAT IHANAA!!!!!!! :)

Tyhjennys

Jotain hyvää tässä kropassa vissiin on. Kävin eilen kuulemassa uusintaultrassa sen minkä jo tiesinkin, tyhjää täynnä ja pimeetä puolillaan. Mifegyne huuleen polilla ja Cytotecit laukkuun odottamaan sunnuntaita. Ehdinkin olla kotona muutaman tunnin kunnes ajattelin, että saattaa olla että nyt mua ehkä vähän sattuu mahaan... Ja sieltähän sitä alko tulla. Soittelin naistentaudeille, ja sanovat että varmuuden vuoks ottaa huomenna vielä Cytotecit alakautta jos tulee vaan tuhrua ja suun kautta jos vuotaa enemmänkin. 

Pärjäilin eilisen ihan hyvin kauratyynyn avulla, yöllä harkitsin hetken että oisin Panacodia ottanut mutta kipu helpotti jo ennen keittiöön ehtimistä. 

En tiedä oonko jotenkin tunnevammanen vai muuten vaan sekasin, mutta mä vaan odotan että tää olisi jo ohi. Ei tee oikeastaan edes pahaa, ei itketä. Vituttaa lievästi. Ehkä tässä viikon aikana ehti itkut itkeä ja surut surra, mun mielestä vuoden takaseen verrattuna tämä kerta on jotenkin helpompi. Kun siellä tosiaan ei ollut mitään, edes pienen pientä ihmisen alkua.

Kävin eilen polilta lähtiessä labrassa antamassa näytteen, oli ehkä maailman ihanin pieni poika istumassa isänsä kanssa odotusaulassa. Mua kun kutsuttiin nimeltä ja nousin ylös, poika vakavana tokas " Oo varovainen ja älä itke!" :)

Omalta klinikalta soittavat maanantaina kun keskustelevat lääkärin kanssa että millon meen jälkitarkastukseen sinne. Jos sitä lähtis nauttimaan auringosta parvekkeelle. Pidemmälle ei uskalla, jos alkaa vuotaa enemmänkin...