Melkein

Huh, ja näin se olisi taas kiertopäivi numero 1. Ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan olin ihan onnesta soikeana ja hymy huulilla kun tajusin että tämä pirun kroppa tajuaakin toimia. Klinikalta tuli eilen postia, meidän lääkäri jää töistä pois ja lääkäri vaihtuu, sinänsä asia ei haittaa kun uusi lääkärikin on tuttu. Nyt olenkin koko aamun yrittänyt soittaa lääkäriin ultra-aikaa, mutta ovat jossain kokouksessa. Toivottavasti onnistun saamaan aamuajan, töissä on niin kiirus että yhtään ylimäärästä en voisi olla poissa ja työn luonne on sellainen että tunteja ei pysty tekemään sisään tai jälkikäteen, työt on tehtävä juurikin sinä päivänä ja sinä hetkenä kun ne eteen pompsahtaa.

Eilinen oli taas tosi vaikea päivä jotenkin, facebook täynnä mahakuvia, ultrakuvia ja "nyt se mammaloma alko"-tilapäivityksiä. Tuli vähän sellanen olo että onko mun/meidän vuoro ikinä. Tänä päivänä olo taas on hieman parempi, sainhan sentään varmistuksen siitä että en ole mennyt ihan lukkoon/tukkoon ja jotain tuolla kropassa tapahtuu.

Kysymys: Teillä jotka olette piikitelleet ennenkaikkea Puregonia, tai syöneet Primoluttia, onko teiltä lähtenyt hiuksia? Itselläni olen huomannut nyt parin viikon aikana hirvittävää hiustenlähtöä, mietin että vieläkö tässä kaljuksi tulee....

Tästä se lähtee! Ovulaation induktio numero 5 (tahi 6) mitä näitä nyt laskemaan... Ja tästä seuraa sitten kaunis plussa ja kasvava maha ja tietenkin se ihana oma pieni vauva

Joululahjatoiveita

Primolut kuuri loppu, vuoto puuttuu.... Missä mennään ei ole mitään käsitystä. Kai tämä kroppa on tehnyt totaalisen stopin. Tänä vuonna minulla on vain yksi lahjatoive...

Ei olis paljoa pyydetty, joten saisinko tän rakas Joulupukki? Viime aikoina tullut lueskeltua uusia blogeja ja yhtä en oikein tajua. Miten voi perustaa lapsettomuusblogin jos on vasta yrittänyt lasta pari kuukautta tai lopettanut pillerit tässä kuussa? Ei sillä et olisin jollain lailla katkera (EIPÄ!), itsellä kun sitä yritystä on takana reilut sellaset 3vuotta ja 4kuukautta, ja keskenmenon jälkeen 8kk.

Tässä kirjotuksessa ei ollut nyt päätä ei häntää, mut väliäkö hällä

Kadonneen munan metsästys

Folliultrassa 7 x 75IU pistoksen jälkeen limakalvo oli täydellinen, mutta kas. Ei yhden yhtä munaa. Lääkäri tutki ja väänti ja testaili ja totesi että munasolu on sitten varmaan yksinään jo irronnut.

No, eipä ollut. Tai ainakaan vuotoa ei kuulu ja näillä päivillä pitäisi testin näyttää jo plussa tai olisi pitänyt näyttää jo ajat sitten. Aamulla testiin piirtyi kuitenkin tuo tuttua tutumpi "Ei raskaana". Siis mitä helvettiä tämä kroppa nyt pelleilee? Ai en edes piikeillä onnistu kasvattamaan enää yhden yhtä munaa? Olen niin vittuuntunut ja väsynyt tähän. Oma olo on syyllinen, mies niin toivoo sitä vauvaa (tietysti minäkin) ja aina kun tuloksena on nega alkaa omat ajatukset kiertää sitä että mitä jos... En koskaan enää onnistu raskatumaan? Pitäisikö minun "päästää" mies jatkamaan elämää ja saada mahdollisuus lapseen jonkun muun kanssa? Vika on kuitenkin yksin ja ainoastaan minussa, vaikka ei mies niin kuulemma ajattelekkaan.

Itkupotkuraivarit! Odottelen soittoa klinikalta että mitäs nyt, käynnistelläänkö menkkoja primolutin avulla? Vai menenkö turhaan sinne taas ultrattavaksi ja maksan siitä iloisia summia? Vai unohdetaanko koko paska kun olen tälläinen maho....  Tuo klinikkakin on alkanut kyrsiä, se on niin pieni, niin nytkin hoitaja sanoi että tiedustelee tilannetta ja jatkoa lääkäriltä ja soittelee joko tänään, tai huomenna. Tajuan että siellä on muitakin asiakkaita, mutta minusta ei näin saisi epätietoisuuteen jättää useaksi päiväksi roikkumaan.

Pyh, siinäpä nillitystä näin tiistaipäivään! Kiitos ja heips!