maanantai 21. kesäkuuta 2010

Perkele!

Ja näin piinapäivästä numero 15 tuli kiertopäivä numero yksi...

Sen kunniaksi pullollinen kuohuviiniä ja nukkumaan.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Odotuksen odotusta...PP2

Hitto. Joka puolelta sataa lisää vauvailmotuksia.
Itsellä on peppu vieläkin hellänä siitä Pregnylistä, mutta toisin kuin edellisellä kerralla jollon lopputuloksena oli nega. Nyt on ollut aika mahtavat ovulaatio(?)kivut, vatsaa pistää/nipistää/kramppaa. Tänä aamuna jopa kävely tuotti vaikeuksia.
Toivotaan että kaksi viivaa pärähtää testiin parin viikon päästä.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Vuoristoratailua

Sitäpä se on, kuten otsikko kertoo.
Taitais olla menossa piinapäivä numero 10, Pregnyl tai mikään muukaan ei näkynyt testissä pari päivää sitten. Voipahan ainakin luottaa plussaan jos nyt menen taas testailemaan ennen aikojani. Tarkotus olisi kyllä testata vasta juhannusaattona, jos on enää mitään testattavaa. Saappa nähdä!
Niin toivoisin että tämä hoito olisi onnistunut, en jaksaisi pettyä taas uudelleen. Oireita en oo kytänny läheskään niin aktiivisesti kun aiemmassa kierrossa, alussa tiristelin kyllä tissejä josko ne ois ollu kipeet mutta ei, meni kyllä varmaan siitä pelkästä pursumisesta kipeeks :D Tosi väsyny oon, mutta se nyt johtuu todennäkösemmin meidän remonttiprojektista ja jatkuvasta maalaamisesta, tapettien repimisestä jne. Ja tissit kutisee ihan kamalasti! Lie vielä joku ihme hyppykuppa iskenyt!
Piinapäivä kakkosen iltana tuli joku ihme kipukohtaus. Tuntu että tungetaan puukkoja tuolta tavarasta ulos ja alamaha oli ihan tulessa. Kramppailin siinä sitten aikani ja mies oli jo ambulanssia soittamassa, onneks sain jonnekkin kramppien väliin huudettua että ei todellakaan mene minnekkään soittamaan ja loppuihan ne sitten vajaan tunnin kuluessa. Luon itteeni toiveita plussasta, sillä edellisellä kierroksella ei tuntunut oikein missään mitään ja negahan se oli.
Mä ärsytän tällä hetkellä tosi paljon itseeni. Lähipiirissä tuli taas vauvauutinen. Neiti 20wee on monen kuukauden yrittämisen jälkeen (kuulemma kolmen) raskaana poikaystävälleen jonka kanssa ollaan oltu yksissä jo puol vuotta! JEE! En oikein osannu koko uutiseen sanoa yhtään mitään, en onnitellutkaan. Tällästäkö se nyt sit on kun painii näiden lapsettomuushoitojen kanssa? Ei oo ilonen kenenkään muun puolesta. Eräs tuttavani joka tietää keskenmenosta, hoidoistamme jne. jaksaa aina toitottaa samaa lausetta " Ei se sulta ole pois jos joku muu saa lapsen". No ei ole ei ja tiedän sen, mutta kyllä se vaan pirun pahalta tuntuu. Lisäksi täytyy tunnustaa että jostain sisimmästäni on kaivautunut joku hirveä ämmä joka satunnaisesti ajattelee että kävisipä sillekkin idiootille oman raskautensa kanssa yhtä paskasti niin tietäisi miltä tuntuu! Hirveetä ja karmeeta edes ajatella noin, mutta välillä en vaan voi sille mitään.
Palataanhan viimestään jussina testin tuloksista ja plussahan se sieltä tulee! Ihan varmasti! Kai! Ehkä????

torstai 3. kesäkuuta 2010

Jännitystä elämään

Se olis Femarit napsittu, viisi Puregon-pistosta nahassa ja ensimmäinen (ja viimonen) ultra takana.
Eilen siis kävin ultrassa, vasemmalta löytyi yksi 16mm johtofolli ja limiskin oli 8,3mm! Lääkärin kanssa säädettiin vielä hieman erilaiseksi tämä kierros verrattuna edelliseen,kun epäilen että Pregnyl 5000IU ei riittänyt irrottamaan munista viimeksi... Pistän vielä tänään ja huomenna Puregonia, ja ovulaatiotesteillä testailen joka aamu kunnes kaksi viivaa näkyy ja sitten pistänkin Pregnyliä 10000IU ja vielä suoraan lihakseen! Arvatkaa vaan jännittääkö? Neula oli ehkä hervottomin mitä ikinä oon nähnyt ja itse sitä en voi pistää niin toivotaan että mies ei ole töissä kun sen tökkäämisen aika on.
Nyt vaan miljoonat peukut pystyyn että onnistutaan!