Tyhjää täynnä ja pimeätä puolillaan

... nimittäin pääkoppa. Ei oo ollu tännekkään hirveesti kirjoteltavaa, ultrat on varattu, puregonia piikitelty ja rumba jatkuu. Niistä tarkemmin ehkä joku kaunis päivä, nyt ajattelin laittaa bloggailun hetkeksi tauolle. Olo on itsellä paljon helpompi kun ei tarvitse vatvoa lapsettomuutta joka päivä päässään.

Voin tulla tänne jo huomenna nillittämään taas jotain, niinhän ne tunteet tuppaa vaihtelemaan. Mutta jos en tule, niin kaikkea hyvää ja plussatuulia kaikille teille muillekkin ja toivotaan että meidänkin tarina vielä saa onnellisen päätöksen

Toivuttu

Pettymyksestä on toivuttu, joten kuten. Ensimmäistä kertaa melkeinpä vuoteen otin sellaiset naiselliset perseet että en kyennyt eilen kun makaamaan sohvalla ja juomaan limsaa. Ja ehkä välillä myös kävin hiukan halailemassa posliinia.

Täytyy myöntää kyllä että teki hyvää näin pitkästä aikaa, mutta ei toisaalta yhtään tule ikäväkään tällaisia reissuja sitten joskus kun ehkä toivottavasti onnistuu raskautumaan.

Huomenna se taas alkaa, Puregonia vatsaan ja uutta putkeen. Olen miettinyt josko ois pitänyt yhden kierron taukoakin, mutta en kyllä ainakaan vielä ole valmis siihen. Ja kaikista parasta tässä tulevassa kierrossa on, että sain ajan tällä kertaa niin ihanalle lääkärille että!

Taas on todistettu että monikaan ei tajua näistä lapsettomuushoidoista yhtään mitään. Avauduin olutpöhnissäni yhdelle tuttavalle että käydään näissä ja ollaan käyty jos vuosi ja sitä ennen yritetty monta vuotta, niin tämä likka totes että heilläkin raskautuminen oli vaikeeta. Ensimmäistä kun tehtiin niin kuulemma onnistu vasta toisella yrittämällä ja nyt tämä mitä hän odottaa onnistu vasta kolmannella! Hui kauheeta sentään....

Vittusaatana!

Menkat alko. Ei muuta. Vituttaa niin paljon että kukaan ei tiedä. Perkele.

Sieltä se tulee, vai tuleeko?

Juu, eli olen tässä nyt ollu lauantaista asti ihan varma että meillä olisi tärpännyt. On vihlonut ja nippailut ja tuntunut juurikin samalta kun silloin ensimmäisellä kerralla kun onnistuimme. Tissikipukin muuttui viikonlopun aikana siitä Pregnylin jälkeisestä jomotuksesta sellaiseksi kuin tissit olisi täynnä neuloja. Mutta ei, nyt on kaikki fiilingit ohi ja alavatsa muistuttaa siitä mikä lähestyy. VUOTO!

Voi perkele. Tullaanpahan sitten tänään tai huomenna kovaa ja korkeelta alas, mutta liputan nyt jumaleissön vielä loppuun asti sen puolesta että tärppi olisi käynyt. Testipäiväksi on sovittu miehen kanssa ensi tiistai jos sitä ennen ei mitään kuulu. Toivotaan siis tätä.

Kävi kuin kävi, niin viimestään ensi viikolla tämäkin rouva palaa sitten vähän aktiivisemmin taas tänne blogimaailmaan!

Laskettu aika

..olis huomenna. Kun miettii (ja ei voi olla miettimättä), että mitä kaikkee sitä voiskaan olla nyt tulee niin paha olla että taitaa vielä päästä halailemaan posliiniallasta.

Vittu.

Eipä mulla muuta.

MUOKSMUOKSMUOKS!

Eipä tää päivä toistaseks ainakaan oo ollu niin vaikee kun kuvittelin. Ja päässä soi...

"Lasken onnen ovesta sisään, pyydän olemaan pitkään.

Ja kun saan sen kiinni, en päästä otetta millään..."

-Cheek:Niin hyvin että hävettää-

Hiljaisuus

Tänä aamuna lykättiin Pregnyl vatsaan ja peittoja heiluteltiin lääkärin määräyksestä jo illalla, ja samaa linjaa kai se "täytyy" jatkaa

Mutta täällä nyt hiljenee, oon niin tympiintynyt itseeni kun kuuntelen ja tunnustelen ja seuraan joka ikistä inahdusta kropassa aina sen kaks viikkoa, ei jaksa! Nyt otetaan rennosti, tulkoon mitä tulee! Kaikkeni tehnyt olen, muuta en voi.

Palataan bloggailemaan viimestään silloin kahden viikon kuluttua, sen plussan kanssa! Piru vie!