Pelkoa

Folliultra lähestyy ja pelko persuuksissa kasvaa. Lääkäri on taas uusi tuttavuus ja googlettelinkin herraa ja kaikki keskustelut mitä löysin ylisti häntä tosi hyväksi tyypiksi, saappa nähdä. Toivotaan jotta näin on.

Oon pohtinu ja vääntäny ja kääntäny et mikä hitto tässä tökkii että onnistumista ei millään tule. Joulukuussa -09 tehtiin aukiolotutkimus, alotettiin Femar ja sitten Puregon ja plussa pärähti tammikuussa -10. Nyt aattelinkin udella lääkäriltä (sikäli mikäli se ei siis ole ihan kuspää ) että onko mahdollista että siellä olisi joko tullut keskenmenon jälkeen joku tukos jonnekkin päin johtimia, tai että siellä on aina ollutkin tukos mikä viimeksi aukesi siinä aukiolotutkimuksessa...? Ja viimeisimmässäkin kierrossa olen ihan varma että ovuloin, kivut oli hirveät (liekkö sekään normaalia?), makasin kaksinkerroin sängyssä ja valitin ääneen. Ja kipukynnys ei yleisesti ottaen ole mikään kamalan alhainen... Ja tissit kipeyty taasen, niinkun aina ovuloidussa kierrossa. Eli jos onnistuminen jää vaan kiinnittymisestä kiinni? Eikös kiinnittymistä tukemaan käytetä ainakin joissain tapauksissa Lugesteronia? Äh, en tiedä. Huomaa että on ollu töissä hiljasempaa ja on ollu LIIKAA aikaa ajatella ja väännellä kaikkea. Hitto, oon valmis vaikka päälläni seisomaan kaks viikkoa jos siitä on jotain hyötyä. Kun vaan onnistuttais.

Oon potenu myös huonoo omatuntoo siitä että vedän Panadolia nyt tasasen tappavaan tahtiin, kun pää on niin pirun kipeä. Kuvittelen että se surkastuttaa mun limakalvoa, ja ei myöskään follit kasva... Samoin syytän itteäni joulukiloista, jotta niitäkin kun tuli niin siksikään follit ei tietenkään kasva ja annosta joudutaan 100yksiköstä lisäämään ainakin johonkin 600yksikköön per päivä. Niinpä niin.

Ei päätä ei häntää (tässäkään) postauksessa, mutta näillä mennään. Jos sitä tekis vielä kuus (????!!!!) tuntia töitä ja lähtis kotio stressaamaan tulevaa.