Oireettomalla linjalla jatketaan. Oliskohan se nyt sitten pp 6.
Toivo on silti vielä niin korkealla. Mitenhän siinä sitten käy jos tiputaan kovaa ja korkeelta? On tää sellasta vääntöä näiden hoitojen kanssa. Ei haluis toivoa aina liikoja, mutta toisaalta miks ihmeessä sitten lähteä edes hoitokierrokselle jos on muka niin varma ettei se onnistu?
Ja taisinpa valehdella tuosta oireettomuudesta, hirveitä vatsakipuja oli piinapäivänä numero 3. Ja sen jälkeen sitä onkin tänään niin menkkamaisesti juiluutellut että voi hitto :( Eli oireita on, mutta ei mitään "hyviä oireita". Viime yönä näin untakin tästä aiheesta. Menin vessaan ja pyyhkiessä paperiin tuli hirveetä tuhrua, huusin miehelle ja itkin hysteerisesti vessassa. Kyl taitaa viimonenkin järjen hippunen tän rouvan päästä kadota....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti