Tulihan se vihdoin se aika kun tuntuu että olisi parempi jakaa ajatuksiaan nimettömänä mahdollisten kanssasisarten kanssa kuin pyöritellä niitä yksin päässään.
Joten vähän taustoista... Naimisissa oleva, 25+ nainen, lapsettomuutta takana kohta kolme vuotta (siis siitä kun yritys aloitettiin) ja marraskuussa 2009 hakeuduimme viimein lapsettomuustutkimuksiin yksityiselle klinikalle. Yksityisen klinikan valintaan johti lähinnä se, että kotikaupungissamme olemme yleisesti ottaen olleet todella pettyneitä terveydenhuoltoon vaivassa kuin vaivassa.
Tutkimuksissa allekirjoittaneelta löydettiin pco, ja joulukuussa alkoi ensimmäinen yrityskierto kaavalla Terolut-Femar-Puregon.Julkaisuasetukset Ja tästä päästiinkin jopa niin pitkälle että sain kasvatettua yhden johtofollin joka sitten Pregnylillä irroitettiin tammikuussa. Tammikuun lopussa testasin plussan raskaustestiin ja maaliskuun puolessa välissä neuvolalääkäri sanoi ne lohduttomat sanat " Täällä ei sydämen sykettä näy." Siitä sitten lääkkeellisen tyhjennyksen ohjeiden, pillereiden ja suunnattoman surun kanssa kotiin. Jotenkin siitä "selvittiin" ja nyt napsin toista Terolut-kuuria, jotta saataisiin kuukautiset taas tulemaan. Siitä sitten alkaa taas tuo tuttu Femar-Puregon-kierros ja seurantaultrat.
Usko ei ole tällä hetkellä kovin korkealla, jotenkin sitä ei uskalla vain luottaa ja olla yhtä positiivisella mielellä kuin oma mies ja oma lapsettomuuslääkärimme on. Ja suurin pelko ehkä kuitenkin liittyy siihen että jos saamme jollakin ihme keinolla taas raskauden alkamaan, niin päättyykö se myöskin samalla tavalla? Sitä en enää kestäisi....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti