maanantai 13. syyskuuta 2010

Kun sanat ei riitä

Aiemmin olen kitissyt täälläkin tuosta pahasta kateuden peikosta joka iskee toisten plussatessa.. Mutta voi että sitä surun määrää kun näistä muista lapsettomuusblogeista lukee surullisia uutisia.
Tulee väkisinkin aika nolo olo. Miettii miten vähällä itse tähän asti kuitenkin on päässyt ja mitä kaikkea paskaa toiset joutuvat käymään läpi. Tiedän että tälläisia tarinoita ja kokemuksia ei sinänsä voi verrata, mutta kuitenkin. Juurikin luin sen verran pysäyttäviä "uutisia" että ehkä tämä oma valitus ja naukuminen pikkuhiljaa riittää..

Ei kommentteja: