Asiaa tyhjästä

Täällä ei olla edetty hoitojen kanssa mihinkään suuntaan. En edes ole soitellut klinikalle ja kertonut että meillä on menossa nyt joku "luova tauko". En edes tiedä mikä tämä nyt on itsekkään. Varmaan kolmenkympin kriisi? Viime aikoina olen nimittäin tullut ja mennyt aikalailla paljon. Olen lähtenyt viikonlopuiksi ystävättärien luo ja ollaan juostu baareissa samalla tavalla kuin nuorina tyttöinä.

Kaikki kyllästyttää, hoidoissa ravaaminen, jatkuvat pettymykset. Olen pikkuhiljaa löytänyt takaisin itsestäni sen ihmisen joka olin ennenkuin kaikki tämä lapsettomuus-hoidot-keskenmenot-rumba alkoi. Ja minä pidän siitä itsestäni sen verran, että tämä tauko saa nyt venyä varmaan kesän yli. Silloin on tiedossa mahdollisesti paikkakunnan vaihto ja uudet haasteet työelämässä. Kyllähän siihen mahtuisi yksi raskauskin... Ja lapsi.

Ehkä suojelen itseäni siltä, että meille on tosiaan annettu mahdollisuuksiksi enää se yksi inssi ja sitten pitäisi mennä taas järeämpiin hoitoihin. Mutta ei kai tässä kiire ole, valmiissa maailmassa? Ehkä tämä päänselvittely tekee todellakin ihan hyvää. Tällä hetkellä se ainakin tuntuu siltä.