Munan kasvusuhdanne

Voi kiesus näitä otsikoita... :D

Juu, vasemmalla puolella möllötti 13mm kaveri ja limakalvo oli 8,6mm. Jatkosuunnitelma on että vielä keskiviikko ja torstaiaamuna lykkäsen Puregonia sen 75IU ja perjantaiaamuna Pregnyl. Ja jee! Tällä kertaa ei kuulemma laiteta kun se 5000Pregnyl ja vatsareppuun :)

Nyt vaan mietityttää että ehtiikö tuo 13mm rääpäle muka kasvaa oikeisiin mittoihin. Joka aamu olen tökkinyt Puregonit nahkaan jo kuuden aikaan, niin vissiin lääkäri tarkoitti että siinä klo:10.00 ultrassa ei vielä tämän aamuisen piikin aiheuttamaa kasvua vielä näy.. Ainakaan kokonaan? Tai tiedäppä häntä.

Mutta kuulkaas. Jo oli Yrmyllä toinen asenne, ehkä sillä tosiaan oli vaan huono päivä viime perjantaina, onhan niitä meillä jokaisella. Oon niin fiiliksissä mun kasvaneesta follista jotta! Ehkäpä tämä kerta on just se kerta mistä saadaan reilun pari viikon päästä noihin kaapissa odottaviin Clearbluen testeihin hieno ja komee plussa?:)

Onnettomat munat

No eihän siellä näkyny yhden yhtä suurempaa johtofollia. Samanlaista huttua vissiin kaikki munat... Voi vittu. En tiedä itkiskö vai naurasko.

Jatketaan tolla samalla annostuksella tiistaihin asti ja sit ultrataan uudestaan. Ai kun kiva, just kun pääsin sanomaan kuin kiva musta on ravata tuolla junailemassa halki Suomen koko ajan. En saanut ees omalle lääkärille aikaa ja tuo nainen jolla tänään aika oli, oli kyllä pirun yrmy! Ei puhunut oikein mitään, ja vaikka kuin kyseli että mitenkäs se limakalvon paksuus niin ei! Vastausta ei tullu muuta kun että oikein hyvältä se limakalvo näyttää, ois nyt kertonu ne millit niin ei ahdistas ees ihan niin paljon. Eikä se Yrmy puhunu muutenkaan mitään, lykkäs ultra-anturinkin (vai mikä se nyt on...) sisään ihan yllärinä   Nyt pohdinkin kehtaanko soittaa klinikalle että haluun jollekkin muulle kun Yrmylle sen ajan, että ei noi kemiat oikein kohdannu, vai antasko vielä toisen mahdollisuuden.. Jos se vaikka viikonloppuna oppis puhumaan?

Perse! Epätoivo iskee tasasin väliajoin, että ei ne siitä tiistaihin mennessä mihinkään kasva ja sitten toisaalta välillä tuntuu siltä että kyllähän ne voikin kasvaa, kai????

Mutta nyt päivän paras vitsi. Menin ostamaan tota niin paljon kohuttua Reindeer Spotting-dvd:tä. En sit löytänyt sitä mistään kaupassa ja kävin kysäsemässä ja myyjä pisti jonkun harjottelijapojan etsimään sen mulle. Poika kiikutti sen sieltä hyllystä sekunnissa tiskille, kävin maksamaan sitä niin myyjä kysy papereita... Ei oikein ajatus juossu, niin kysäsin eka et ei kai se nyt niin kallis oo et menee yli 50euron ja tarttee paperit esittää? Myyjä siihen että ei toki, mutta kun tämä on K18-elokuva ja sinä et oikein näytä täysi-ikäiseltä.... Kaipa se kohteliaisuutena pitää ottaa, myyjätytöllä tosin kävi oma naama vähän punoittamaan kun katteli mun ajokorttia.....

Palataanhan asiaan viimestään tiistaina, ja kaikki munankasvatusloitsut tähän suuntaan! :)

Totuuden hetki

... on huomenna! JAIKS!

Toivon niin kovasti että siellä olis yks tahi kaks munasolua tsempannu, mut usko ei kyl oikein jaksa riittää. Tänäänkin on vielä jotain tuhrua tiputellut ulos päin :(

Mä inhoon tuolla klinikalla ravaamista, joutuu aina säätämään bussilla-junalla-bussilla! Ehkä se helpottaa, kun tää seuraava hoito onnistuu? ;)

Piikittelyä

Se ois sitten maaginen kiertopäivä numero viis, ja ensimmäinen Puregon-tökkäys vatsanahassa. Menkat jatkuu vieläkin ja mietinkin että mitenkä helevetissä siellä limakalvot ainakaan vahvistuu kun koko ajanhan niitä ulos tulee? Ennen aina piikittely alkaessa on ollu jo vuotokin loppu, tai ainakin lähes loppu. Nyt lorisee vielä ja huolella.

Kuvittelua tahi ei, jotain juilintaa täällä on jo nyt havaittavissa munasarjojen tienoilla vaikka ekasta tökkäyksestä on vasta viis tuntia. Yleensä oon osannu aika hyvin määritellä ton Puregon-juilinnan kun mun toinen munasarja on jossain ihan muualla missä sen kuuluis olla... Jonkun suonen/suolen alla. Mutta lopetetaanpas tämä oireiden kaivelu. Piinapäivätkin jos onnistuis tällä kertaa sitten vetäsemään (jos sinne asti päästään) ilman tänne joka ikisestä inahduksesta kirjottelua.

Ja hieman Tehareita aamuun!

-Kerro että häntä odotan, unohtaa et saa. Kerro että kerran vielä tie, yhteen meidät vie-

Huomaatteko? Positiivisia aatoksia ja laaleluita! JEEE!!!!

Vitutus

Ensin positiivisiin asioihin, vuoto vihdoin alkoi tänään! On vaan hieman outoa, mutta kaipa se lasketaan...

Vitutusta en osaa edes pukea sanoiksi. Yllättäen tämäkin veetutuksen aihe liittyy muihin raskaana oleviin ja perheellisiin. Tällä kertaa en tosin puhu mistään plussakateudesta vaan... Siitä miten helvetissä sellaiset tuttavat jotka saavat lapsen unohtavat kokonaan meidät lapsettomat ja siirtyvät vain omaksi pieneksi piirikseen? Olo tuntuu ihan helvetin kurjalta että jätetään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikka ei jätettäisikään ja pyydettäisiin jonnekkin mukaan se "yks maho lehmä joka ei millään raskaudu", niin koko päivä/ilta/tapaaminen menee vain jotain vauvannutun neulontaohjeita vaihdellen, paskavaippojen sisällöstä jauhaen ja omaa pikku-penaa kehuen. Ymmärtäisin jos nämä ihmiset kuvittelisivat että emme ole vain jostain syystä vielä halunneet lapsia, mutta kun nämä tasan tarkkaan tietävät meidän lapsettomuushoidoista ja muusta paskasta mitä tähän liittyy. Voi helvetti kun olisi lähipiirissä muita hoidoissa käyviä niin kutsuttais aina yks perheellinen illanviettoon ja jauhettaisiin Puregon-kynän ominaisuuksista, neulojen pituuksista ja paksuuksista, ultrassa ravaamisista ja siitä kaikesta muusta "tavaran" levittelystä lääkärissä....

Juu-uuu... Jospa sitten siirrytään taas muihin aiheisiin. Ensi perjantaina on folliultra. Ehdin pistää vain 4x75 IU Puregonia ennen sitä, joten odotukset ei oo kovin korkeella. En tajua miks mulle tyrkytettiin väkisin jo tohon väliin toi ultra kun aiemmin olen kuitenkin syönyt Femareita kp 2-5 ja kp 6 lähtien piikittänyt ainakin 4kertaa ennen ensimmäistä ultraa Puregonia. Ja sen jälkeen yleensä vielä muutamana päivänä tolla samalla annoksella ennen irrotuspiikkiä. Alkaako olla näkyvissä sitten jo rahastamisen makua tuolla klinikalla? Tiedäppä häntä....

Toimin sittenkin!

Eli Primolutit vissiin ajaa tehtävänsä ja on tujumpaa tavaraa kun Terolut kun eilen illalla alkoi tuhrumaan. Soitin tuossa äsken klinikalle että täytyykö syödä loppuun tuo 10 tabletin kuuri jos tässä kunnon vuoto alkaa niin ei tarvitse... Pitää itseasiassa lopettaa heti kun vuoto alkaa kunnolla kuulemma.

Helpotti suuresti tieto että joku tässä kropassa sentään toimii.

Yöunet on olleet tuon sairaalassa olon jälkeen ihan onnettomia. Nukahdan joskus 23-01 ja pomppaan ylös 04-06... Ei vaan väsytä! Harmi kun ei ole mitään järjellistä tekemistä... Siivotakkaan kun ei viitsi joka päivä

Kun sanat ei riitä

Aiemmin olen kitissyt täälläkin tuosta pahasta kateuden peikosta joka iskee toisten plussatessa.. Mutta voi että sitä surun määrää kun näistä muista lapsettomuusblogeista lukee surullisia uutisia.

Tulee väkisinkin aika nolo olo. Miettii miten vähällä itse tähän asti kuitenkin on päässyt ja mitä kaikkea paskaa toiset joutuvat käymään läpi. Tiedän että tälläisia tarinoita ja kokemuksia ei sinänsä voi verrata, mutta kuitenkin. Juurikin luin sen verran pysäyttäviä "uutisia" että ehkä tämä oma valitus ja naukuminen pikkuhiljaa riittää..

Primoluttia huuleen

Eli hcg-arvo oli alle kolmen ja nyt sain virallisen luvan alkaa vedellä noita tabletteja. Ja nyt kaikki sormet ja varpaat pystyssä että näillä saadaan vuoto aikaseks!

Mä niin toivoin että oisin saanu toisen plussan aikaseks ja vielä pidettyäkin sen ennen ensimmäisen laskettua aikaa, mutta kaikkee mitä toivoo ei todellakaan näköjään saa. Mutta suunta on etiäpäin, kyllä se tästä vielä onnistuu!

Lääkärissä

No, eipä siellä sinänsä mitään selvinnyt. Limakalvo on oikein hyvä (8mm), joten vuodon olisi kyllä pitänyt alkaa. Syytä siihen miksi ei ole alkanut ei ultrassa näkynyt. Ei ole kystia missään päin, eikä merkkejä raskaudesta. Tosin lääkäri sanoi että eipä niitä alkuvaiheessa näkyisikään.

Luin vasta kotimatkalla lääkärin kirjoittamaa tekstiä ja siellä osui silmään tälläinen... "Keskiviivakaiku häivähtää..." Kenelläkään mitään tietoa että mikä kaiku? Ja miks? Googletellu täällä ahkerana likkana, mutta löytänyt oikein mitään järjellistä.

Otettiin multa verikoe siellä josta katotaan hcg, mutta lääkärillekkin sanoin että enpä kyllä oikein usko että siellä nollaa ylemmäs päästään. Ja lääkärikin on tuohon tekstiin kirjoittanut että "S-HCG varmuudeksi, huomenna iltapäivällä soitto, KUN negatiivinen aloittaa Primolut Nor 1tbl/pvä" Huomasittehan ton KUN negatiivinen, ei siis JOS. Et lääkärilläkin vissiin selvät sävelet

En oikeastaan ole edes pettynyt, helpottunut vaan että mitään ikävää ei löytynyt. Ja ehkä tämä näillä tujummilla primoluteilla nyt sitten alkais vuotaa ja pääsis siihen ovulaation induktion vikalle kierrokselle! Ja tää hiton tissikipu vois jo loppua. Valeraskaus päättynyt, ymmärrä ny kroppa jo hyvällä....

Lead me out from the dark and kill my pain!

Huomenna olisi sitten mentävä lääkärille tarkastuttamaan tilanne, ei merkkiäkään vuodosta vieläkään. Pelottaa ja surettaa, tässä on tänä vuonna ollut ihan riittämiin vastoinkäymisiä niin pitikö vielä jotain lisää tulla?

Illalla tuli sellainen olo että mitä järkeä tässä koko hommassa enää on? Elämä pyörii vaan lapsettomuuden ympärillä, mitään ei pysty suunnittelemaan (esim. reissuja kaveriporukoiden kanssa) kun sitten kuitenkin viime tipassa joutuu peruuttamaan reissut kun siihen kohtaan sattuukin joku ultra-aika lekurille. Ei sillä, haluan enemmän kuin mitään muuta tulla äidiksi mutta miten ihmeessä tätä toistuvien pettymysten sarjaa jaksaa. Miehelle väläytin että jos pitäisi taukoa vähän aikaa näistä hoitohommista, mies oli kuitenkin sitä mieltä että ei vielä kannata luovuttaa. Enkä varmaan itsekkään olisi taukoon valmis. Tai en tiedä.

Aikaisemmin elättelin vielä toivetta että jos olisinkin jotenkin kummasti luomuna raskautunut, usko siihen kyllä on jo täysin loppunut.

Pitäisiköhän varata aika klinikan psykologille? Jos keskustelu jonkun kanssa auttaisi tätä sekavaa olotilaa. Ne harvat tuttavat joille olemme kertoneet tilanteestamme eivät todellakaan tajua mitään näiden lapsettomuushoitojen päälle, tai sitten heitä ei vaan kiinnosta. Kävimme miehen kanssa myös Simpukka-yhdistyksen tapaamisessa, mutta sekin tuntui ihan väärältä paikalta meille.

Blääh, ehkä se iloks vielä muuttuu. Toivottavasti.

Turhaa lässytystä

Eipä noita kuukautisia ole kuulunut vieläkään, ja tuskinpa kuuluukaan. Tämä on kuitenkin jo kp 32, ja ikinä ei ole näin kauaa kestänyt Teroluttien lopettamisesta vuodon alkuun.

Tosi kiva viikonloppu varmaan tulossa kun miettii ja pohtii vaan koko ajan että mikä on mennyt vikaan. Alavatsa ja nivus(?)kivut on välillä vähän turhankin napakoita ja tissit on niin pirun kipeet. Raskaana en kuitenkaan ole, testattu sekä eilen että tänään. Omassa pienessä (no okei, ei valehdella, isohan tuo lienee) päässä olen kehitellyt teorioita.

Teoria A) Mulla on joku karmiva syöpä tai muu kasvain iskeny vatsaan ja noi kivut johtuu siitä.

Teoria B) Ovulaatio onkin iskenyt (pco:sta ja ovuloimattomuudesta huolimatta) joskus 23.8 jälkeen kun sillä viikolla aloin vuodella sellasta venyvää kirkasta limaa ja se raskaus  ei siis tietystikkään testeissä vielä näkyisi.

Teoria C) Mulla on alkanu vaihdevuodet! Kaksvitosena, ei kai se ny mikään ihme oo?

Teoria D) Tänä vuonna on jo niin paljon paskaa satanu niskaan, että joku on päättäny et pistetääs ton pariskunnan elämää vielä sotkuun ihan huolella ja tuhotaan niiden kaikki lisääntymissuunnitelmat.

Noh, tiistaina tohtorille kylmä hiki otsalla ultrattavaks ja sittenhän sen tietää. Onpahan taas vaan pitkä aika odoteltavaks, onneks sentään mies on vapaalla viikonlopun ja lähtee jopa tohtoriinkin mun kanssa. Vielä kertaakaan oikeastaan näiden hoitojen aikana tämä lapsettomuus ei ole meidän välejä kiristänyt (paitsi kun Puregon-huuruissani olen itkenyt, raivonnut ja huutanut kaikista tosi järkevistä asioista ukolle), mutta nyt on huomattu pienoinen viileneminen tunnelmassa.

PS!  Tänään kaappeja siivotessani kaivoin vanhan äitiyskortin esiin ja ensimmäistä kertaa pollaitkua vääntämättä pystyin katsomaan ultrakuvatkin. Ei sitä koskaan unohda, mutta kyllä se näköjään se tuska ja kipu sydämmessä helpottaa vaikka kaipaus onkin suuren suuri...

Vuodottomuutta

Ja ei yhä edelleenkään mitään tuhrua, vuotoa, ei mitään. Oireita kyllä on, sattuu ja vihloo selkää ja alavatsaa mutta ei...

Soitin klinikallekkin ja käskivät tehdä raskaustestin (siis miks???? Luomuraskautumisen mahdollisuus on varmaan aika minimaalista luokkaa), ja sen teinkin ja ylläripylläri negahan se. Nyt sitten on ens viikolla aika lääkärille joka kattoo kohdun limakalvon tilanteen että mikä siellä alakerrassa mättää.

Kaikki peukkuja pitelemään että vuoto alkaa nyt viikonlopun aikana viimestään niin välttyy yhdeltä ylimääräseltä lääkärikäynniltä ja toi lompuukki ei ihan hirveästi köyhtyis tän kierron takia. Helvetti että ärsyttää, oon syöny noita Teroluteja kiertoa tasaamassa säännöllisen epäsäännöllisesti 17-vuotiaasta asti ja aina ne on toiminu ihan kuin unelma. Et mikä hitto mun kropassa nyt on vikana